Tietokirjailija Satu Salosen mukaan tämä on parannettu, lyhyempi versio vuonna 2006 julkaistusta, runsaasti kiitosta saaneesta kirjasta ”Sairaan hyvä potilas”. Kirjassa käsitellään sairastumiseen ja pitkäaikaiseen sairastamiseen liittyviä teemoja laajasti ja perusteellisesti pääosin kirjailijan omiin kokemuksiin nojautuen. Käytännönläheinen potilaan ohjeistus jatkuu läpi koko teoksen, mutta Salonen taustoittaa teemojaan laajoilla faktatiedoilla mm. terveydenhuollon menoista, yhteiskunnan tukimahdollisuuksista ja hoidon jatkuvuuden merkityksestä. Tätä hyväntahtoisen ja sarkastisen huumorin maustamaa teosta voi sairastelijoiden lisäksi lukea kuka vain. Toivottavasti siihen tutustuu myös jokainen ihmisenlukutaitoinen tai sitä opetteleva lääkärikin.
Salonen vertailee erilaisia lääkäripalveluja ja ilmiöitä muihin ostopalveluihin. Vaikka terveydenhuollon vertaaminen liike-elämään ei sinällään ole uutta, antaa Salonen lisää pohtimisen aihetta; mitä ja miten pitäisi muuttaa paremmin ja joustavammin toimivaksi?
Kirjailija valottaa pitkäaikaissairastamista monipuolisen ”sairastelukarriäärinsä” ja ”saikuttelijan” kokemuksensa kautta peilaten sitä omiin lääkärivalintoihinsa. Hän höystää tekstiään hauskoilla ja hellyttävilläkin esimerkeillä, kuten lähetefaksia vesisateessa keskussairaalaan tuovan lääkärin tapauksessa. Salonen ei todellakaan kaihda käsitellä vakavia asioita raikkaan huumorin höystämänä ja näennäisen kepeästikin.
Hän korostaa, että potilas pysyy aina taudin omistajana ja lääkäri hoidosta vastaavana ammattilaisena. Pitkäkestoisen hoitosuhteen etuihin palataan toistuvasti ja perustellusti. Sairastamisohjeet, tavoitehakuinen sairastelutaito ja muut osuvat nimitykset eivät vie huomiota itse asialta ja kirvoittavat väkisinkin makeat naurut. Onpa Salosella taito ja uskallus käsitellä ja kairata vakavia asioita hurtin huumorin kera! Ja koko ajan hän taustalla nauraa myös itselleen.
Tuttu pohdinta lääkäri–potilas/asiakas/ tutkittava-suhteesta avartuu myös lääkäri–reppanasuhteeksi, jonka olemassaoloa ei liene monen lääkärinkään vaikea tunnistaa ja tunnustaa! Olipa nimitys ja tilanne mikä tahansa, suhteen konfliktien käsittely ja ratkaisumallit tutkaillaan monelta kantilta ja tasolta. Salosen heinäsirkkavitsaukseen rinnastama lääkärikunnan oikeassa olemisen pakko on osuva. Kirjailijan tyyliä lainatakseni tosin itsestä joskus tuntuu siltä kuin tämä rasite olisi ”pyytämättä saatu” ja ”ylhäältä annettu”.
Sähköiset yhteydet ja lukemattomat tiedonlähteet ovat haaste sekä potilaalle että lääkärille. Nettikeskustelun etuja ja haittoja puidaan hauskasti. Netistä löytyy jokaiselle jotakin, vertaistuen lisäksi jopa ryhmäterapiaa, joka kuulostaa varteenotettavalta jatkokehiteltävältä hoitomuodolta.
Kirjan lopussa käsitellään hoitotahtoa ja annetaan yksityiskohtaisia ohjeita valmiine malleineen, jotka usein vielä elämän loppumetreilläkin tuntuvat kaukaisilta ja ennen kaikkea vaikeilta käsitellä. Myös uudenlainen ajatus kuolemanhallinnan opettelusta on vahvasti läsnä. Lopussa alkaakin kuin lukijan valmistelu kohti vääjäämätöntä määränpäätä, jossa potilaan ja lääkärin rooleja ei voi enää erottaa.
Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle. Satu Salonen. D-pokkari. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2011. ISBN 9789516563490. Sivuja 301. Hinta 10 e.
Liisa Hiltunen
Julkaistu Lääkärilehdessä 3/13.
