Pekka Puska on koko kansalle tuttu terveysvalistaja ja terveysjohtaja. Hänen sanelemansa ja toimittaja Reijo Ikävalkon kirjoittama muistelmakirja ilmestyi päähenkilön jatkaessa virassaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtajana.
Teos on kehityskertomus, terveysvalistusopus ja myös Kuka kukin on -kirja, jossa muistelijan ehkä hieman yksitoikkoinen, mutta vakuuttava ja sitouttava ääni kuuluu tekstin läpi. Onnellisia lapsuusaikoja koskevien isän muistiinpanojen jälkeen Puska saa vauhtia omiin muistelmiinsa ja vie lukijan läpi lukuisten asioiden, komiteoiden, kiinnostavien ihmisten ja hetteisen terveysvalistuksen aina nykyhetkeen saakka. Kirjan lähdeviitteet ovat niukkoja, mutta henkilöluettelo on vaikuttava.
Lukija saa välähdyksiä mestariopiskelijasta, ylioppilaspoliitikosta ja sittemmin nuoren tutkijan, professorin, kansanedustajan ja ennen kaikkea terveysapostolin ja organisaattorin arjesta ja juhlasta, eikä kirjasta puutu huumorikaan. Varsin siloinen näyttää muistelijan tie olleen ainakin jälkeenpäin. Hän on kohdannut oikeita ihmisiä oikeaan aikaan, osannut käyttää lahjojaan sopivasti ja päätynyt suomalaisen establishmentin jäseneksi.
Kirjassa käydään läpi Pohjois-Karjala -projekti, jossa Turussa opiskelevat Pohjanmaan pojat rupeavat pohjois-karjalaisten valistajiksi ja pelastajiksi. Päättymätön taistelu rasvaa vastaan alkaa. Rasvasodista todetaan, että otettiin riski ja oltiin oikeassa. Ja ihmisiä kuoli vähemmän sydän- ja verisuonitauteihin. Tutkimukset liittyivät projekteihin ja tie professuuriin oli valmis.
Toimen miehelle tämä ei riittänyt, vaan yhteiskunnalliset tehtävät kutsuivat. Keskustapuoleen eduskuntaryhmä sai TV:stä tutun valistajajäsenen yhdeksi kaudeksi. Myöhemmin seurasi WHO, jonka eriskummallisten johtajien seurassa Puska menetti kiinnostuksensa laajempiin kansainvälisiin hommiin ja palasi kotimaahan Kansanterveyslaitoksen johtajaksi. Siinäkään tehtävässä hän ei ollut vietävissä, mutta harmilliset Puskasta riippumattomat kohut himmensivät saavutuksia. Aivan WHO:n pääjohtajaksi hän ei yltänyt suomalaisten poliitikkojen yrityksistä huolimatta. Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen Puska yhdisti edellisen pääjohtajan Jussi Huttusen ja konsulttien avulla.
Puska ei joutanut hoitamaan yksittäisiä potilaita vaan potilasjoukkoja, jotka olivat vähintään maakunnan kokoisia. Sydänliiton puheenjohtajuus oli kunniatehtävä, jonka epidemiologi selvitti ylivertaisella kokemuksellaan ja toimipa hän maailman sydänlääkäriliiton presidenttinäkin. Hän on kaikkien kaveri, jolle näyttää siunaantuneen varsin vähän vihamiehiä. Keräämistään kannustuksista ja arvostelukirjeistä hän julkaisee muistelmissaan katkelmia.
Puska ryhmineen sovelsi silloista tieteen paradigmaa onnistuneesti eikä heidän ole myöhemminkään tarvinnut katua. Hänellä lienee enemmän kansainvälisiä kontakteja kuin kenelläkään muulla Suomesta lääkäriksi valmistuneella. Kehitysmaiden terveysongelmien parissa työskentelevät ovat saaneet häneltä tietoja ”Community based” -terveysstrategiasta eikä se ole huono asia ollenkaan.
Puska on monipuolinen lääkäriapostoli, joka on osannut soveltaa tietoja oikeaan aikaan oikeassa paikassa haastaen terveyden nimissä yleisen mielipiteen, joskus myös kansainvälisiä suuryrityksiä ja pienempiä vastustajiaan. Niin voitettiin aikanaan sotia – mutta rauhan aikanakin tällainen johtaminen on toiminut erinomaisesti.
Esko Hussi
Pekka Puska – terveystohtori. Reijo Ikävalko. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2012. ISBN 978-951-1-26159-9. Sivuja 224. Hinta 27,90 e.
Kirja-arvostelu Lääkärilehdestä 39/2012.
