Vuoden 2015 Lääkäripäivillä käsiteltiin elämän lisäksi kuolemaa. Professori Eero Saksela kertoi luennollaan, miksi kuoleminen on väistämätöntä.
Ymmärtääksemme kuolemaa, meidän pitää ymmärtää elämän syntyä. Sakselan mukaan elämä maapallolla on menestystarina, joka syntyi 4,2 miljardia vuotta sitten ensimmäisten itsensä jäljentämiseen kykenevien molekyylien myötä. Vähitellen rakentui varhainen geneettinen ohjelma yksinkertaiselle solulle, jonka jälkeläisistä koko maapallon elonkehä muodostuu.
Jokaisen solun geneettiseen ohjelmaan on säädetty rajallinen elinaika. Solu voi tehdä oikeastaan vain kolmea asiaa: jakautua, erilaistua omaan tehtäväänsä tai kuolla.
Evoluutiota kiinnostaa vain sukukypsyys
Sakselan mukaan monisoluisen organismin kasvu hedelmöityksestä sukukypsäksi yksilöksi on kuin evoluutio pienoiskoossa.
Aluksi hedelmöitys avaa perimään koodatun ohjelman, joka sisältää sukusolujen loputtoman elämän koodit. Muutaman jakautumiskerran jälkeen tytärsolujen tiet erkanevat ja aikakello käynnistyy mittaamaan jäljellä olevien jakautumisten määrää.
– Eri elinten toimintaan erikoistuvat solut lukevat vain oman polkunsa geenien viestit, kunnes koko ohjelma pienimpiä yksityiskohtiaan myöten on toteutettu ja yksilö on valmis kilpailuun suvunjatkamisen kentillä, Saksela sanoo ja toteaa, että sukukypsä kilpailukykyinen yksilö on ainoa päämäärä, joka luontoa kiinnostaa evoluution ja elämän säilymisen kannalta. Siksi sukukypsyyden saavuttamisen jälkeiset elämänvaiheet eivät enää vaikuta evoluution kulkuun.
– Lopulta jatkuvasti uusiutuvien kudosten ylläpito ja infektioiden ja erilaisten vaurioiden korjaaminen sikiökehityksen huipputarkkojen laatukriteerien mukaan tulee kalliiksi ja toiminta kääntyy itseään vastaan, hän sanoo.
Ihminen siis kuolee, kun solut eivät pysty enää jakautumalla uusiutumaan – kun niiden aika on loppu.
Kuolema on välttämätöntä
Sakselan mukaan solukuolema on luonnon tapa huolehtia organismin onnistuneesta kehityksestä.
Kullekin kantasolulle, oli kyse sitten ihmisestä, ahvenesta, sammalesta tai makrillista, annetaan vain rajallinen määrä jakautumismahdollisuuksia. Näin kantasolu ei kontrollin pettäessä jakaudu holtittomasti ja saa aikaan kohtuutonta vahinkoa.
– Evoluution tunnuslauseena näyttäisikin olevan: ”Parempi kuolleena kuin väärässä”, Saksela sanoo.
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
