Menopaussi-ikä ei ole muuttunut, vaikka elinikä on pidentynyt. Hormonaaliset muutokset tapahtuvat vähitellen. Kuukautisten loppuminen on vain yksi selvä osoitus muutoksesta.
Vaihdevuosioireet alkavat yleensä kuukautisten epäsäännöllistymisen tai loppumisen aikoihin, eli suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä. Terveys 2000 -väestötutkimuksen tulosten mukaan joka toinen suomalaisnainen kärsii toimintaa haittaavista vaihdevuosioireista.
Merkittävin muutos on estrogeenipitoisuuksien pieneneminen. Se tapahtuu kaikille naisille, mutta kaikille ei tule vaihdevuosien tyypillisiä oireita, kuten kuumia aaltoja ja hikoilua. Estrogeenipitoisuuden pieneneminen vaikuttaa moniin kudoksiin ja voi jopa nopeuttaa elimistön normaaleja ikääntymismuutoksia.
Vaihdevuosien myöhäisoireita ovat ihon ja limakalvojen oheneminen sekä virtsan pidätyskyvyn heikkeneminen. Luun haurastuminen kiihtyy ja murtumien mahdollisuus kasvaa. Myös verisuonisairauksien vaara kasvaa vaihdevuosissa nopeasti ja lähestyy vähitellen miesten riskiä.
Vaihdevuosi-iän hormonikorvaushoidon asemaa ja merkitystä on käsitelty eri foorumeilla useasti. Suomen Akatemian ja Duodecim-seuran vuonna 2004 järjestämän konsensuskokouksen suositukset pätevät yhä. Hoitoa suositellaan häiritsevistä oireista (ennen kaikkea hikoilusta) kärsiville naisille ja niin pitkäksi aikaa, kuin hoito kiistatta parantaa elämänlaatua.
Estrogeenikorvaushoidon toteuttaminen
Hormonikorvaushoitoa käyttävät toivottavasti ne naiset, jotka sitä tarvitsevat ja jotka siitä hyötyvät. Niin sanotun ikkunateorian (window of opportunity) mukaan estrogeenihoito estää valtimoplakkien kehittymistä lähellä vaihdevuosi-ikää, jolloin valtimot ovat vielä suhteellisen terveet.
Sen sijaan hoito voisi jopa lisätä sydäntapahtumia vanhemmilla naisilla, joille valtimonkovettumia on jo ehtinyt kehittyä.
Vaihdevuosioireiden hoidon kulmakivi on estrogeeni. Tavallisimmat vasta-aiheet ovat rintasyöpä ja sairastettu laskimoveritulppa. Näissäkin tilanteissa hormonikorvaushoitoa voidaan erikoislääkärin konsultaation perusteella harkita, jos oireet ovat vaikeat.
Estrogeenikorvaushoito tehoaa melko nopeasti. Kuumat aallot ja hikoilu alkavat helpottaa jo muutaman päivän käytön jälkeen. Emätinoireet ja alempien virtsateiden oireet alkavat helpottua ensimmäisinä hoitokuukausina.
Systeemisen estrogeenikorvaushoidon vaikutus virtsankarkailuun on tutkimusten mukaan sen sijaan ristiriitainen. Hormonikorvaushoidolla voidaan vähentää ja hidastaa luuston haurastumista ja estää murtumia. Näiden terveyshyötyjen saavuttamiseen tarvitaan pitkäkestoisia hoitoja.
Estrogeenikorvaushoidon toteutuksessa on useita vaihtoehtoja. Estrogeeni voidaan annostella jatkuvana tai syklisenä tablettihoitona tai ihon kautta laastarina tai geelinä. Implantti- tai injektiomuotoista estrogeenivalmistetta ei Suomessa ole käytettävissä.
Estriolia ja estronia käytetään lähinnä emättimen limakalvo-oireiden paikallishoidossa. Hormonihoidon aloitus ja seuranta ei vaadi monimutkaisia tutkimuksia.
Annostelu ihon kautta
Monet suolisto- ja maksatekijät voivat vaikuttaa suun kautta otetun estrogeenin metaboliaan. Jos maksametabolia on jostakin syystä nopeutunut (lääkitykset, tupakointi), on ihon kautta annostelu suositeltavaa.
Tärkein aihe suosia ihon kautta annosteltua estrogeenia on sen vähäisempi vaikutus maksan hyytymistekijäsynteesiin, jolloin tukosriski ei suurene.
Jos itsellä tai suvussa on tiedossa tromboosialttiutta, annostelu ihon kautta on siis edullisempi. Laastari- tai geelimuoto on myös monesti parempi migreenipotilaalle, diabeetikolle tai esimerkiksi epilepsialääkkeitä käyttävälle.
Ihon kautta annosteltava estrogeeni antaa myös enemmän mahdollisuuksia annoksen ja hoitoon liitettävän progestiinin valintaan. Progestiini voidaan antaa suun kautta, jatkuvana tai jaksotettuna.
Myös kohdunsisäinen annostelu on mahdollista. On pohdittu, tarvitaanko progestiinia ollenkaan hyvin pieniä estrogeeniannoksia käytettäessä, varsinkin jos kohdun limakalvon tilaa seurataan kaikututkimuksen tai kohdun limakalvonäytteiden avulla.
Annosta voidaan tarvittaessa muuttaa yksilöllisesti, jos valmiste aiheuttaa sivuoireita, esimerkiksi rintojen arkuutta, tai jos vaihdevuosioireet eivät häviä käytetyllä annoksella.
Uusimmat tulokset osoittavat, että vanhemman naisen (yli 60 v) osteoporoosin estossa ja vaihdevuosioireiden hoidossa riittävät selvästi totuttua pienemmät estrogeeniannokset, esimerkiksi 0,5 mg estradiolivaleraattia tai 12,5 µg/vrk laastari. Valitettavasti markkinoilla ei ole näitä pieni annoksisia valmisteita. Estrogeenigeelillä yksilöllinen annostelu onnistuu.
Terveyshyödyt
Hormonikorvaushoidon mahdolliset terveyshyödyt nähdään vasta pidemmän hoitoajan kuluttua. Sekä estrogeeni- että estrogeeni-progestiinihoito ehkäisevät menopaussiin liittyvää luun haurastumista ja pienentävät murtumariskiä.
Estrogeenin vaikutus riippuu annoksesta, mutta jo pienetkin annokset vaikuttavat luun tiheyteen ainakin iäkkäämmillä naisilla. Estrogeeni estää murtumia tehokkaammin kuin voisi päätellä luuntiheysarvojen perusteella. Tämä liittynee siihen, että estrogeeni vaikuttaa muillakin mekanismeilla: se lisää lihasvoimaa ja ehkäisee kaatumisia, eli vaikuttaa murtumien eri riskitekijöihin.
On hyvä pitää mielessä, että hormonikorvaushoito on yksi osteoporoosin hoitovaihtoehto, ainakin vaihdevuosioireista kärsivillä naisilla.
Hormonikorvaushoidon vaikutus sydän- ja verisuonisairauksien riskiin riippuu siitä, minkä ikäisenä hoitoa käytetään. Jos se aloitetaan terveelle naiselle alle 10 vuotta menopaussin jälkeen, hoito vaikuttaa jopa suojaavan sydäntapahtumilta.
Hormonikorvaushoitoa ei toki suositella ensisijaisesti sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn. Uudet tutkimukset liittävät vaihdevuosien hormonikorvaushoidon edulliset verisuonivaikutukset erityisesti naisiin, joilla esiintyy hikoiluoireita. Voimakkaista kuumista aalloista kärsivät naiset voivat hyötyä hormonikorvaushoidosta kohentuneen elämänlaadun lisäksi myös siten, että sydän- ja verisuonisairaudet vähenevät.
Myös antoreitillä vaikuttaa olevan keskeinen merkitys etenkin vähäoireisilla naisilla. Hoito ihon kautta vaikuttaisi olevan heille sopivampi. Verisuonisairauksien kannalta on merkityksellistä usean tutkimuksen tieto: riski diabeteksen puhkeamiseen pienenee hormonikorvaushoitoa käyttävillä, tauti ilmenee ehkä myöhemmin, eli hoito siirtää taudin ilmaantumista.
Haitat
Kaikkeen lääkehoitoon – myös estrogeeniin ja progestiiniin – liittyy haittoja ja sivuoireita. Hormonikorvaushoidon käyttäjien yleisin pelko on rintasyöpäriskin suureneminen. Näyttää siltä, että estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoito on rintojen kannalta haitallisempi kuin pelkkä estrogeenikorvaushoito.
Toinen haitta on laskimotukosriski. Sitä voidaan vähentää valitsemalla annostelu ihon kautta. Hormonikorvaushoidon riskit on tarkemmin kuvattu Lääkärilehden tuoreessa artikkelissa.
Lopuksi
Lääkärin tärkein tehtävä on antaa naiselle riittävästi tietoa estrogeenikorvaushoidon hyödyistä ja riskeistä sekä hoidon eri toteutustavoista. Lopullisen hoitopäätöksen tekee nainen, mutta lääkäri suunnittelee potilaalleen parhaan ja turvallisimman hoitotavan. Lääkärillä on jo nyt valittavanaan useita hormonivalmisteita eri lääkemuotoina ja eri vahvuuksina.
Estrogeenilla saavutetaan monta terveyshyötyä, mutta lääke ei korjaa niitä haittoja, joita kenties itse aiheutetaan. Tupakoivan naisen on viimeistään menopaussin aikaan yritettävä lopettaa tupakointi.
Riittävälle liikunnalle pitäisi löytyä aikaa. Liikunnan avulla hormonikorvaushoidon riskejä voidaan jopa vähentää. Ruokavaliotakin useimmat voivat kohentaa: kalsiumin ja D-vitamiinin saanti pitää turvata, ja kuitujen määrää on hyvä lisätä samalla kun rasvojen määrää vähennetään.
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/2014. Lue alkuperäinen artikkeli liitteestä.
Kirjoittanut:
Aila Tiitinen
lisääntymislääketieteen professori
osastonylilääkäri Helsingin yliopisto ja Hyks, Naistenklinikka
Kuva:
Panthermedia
