Elämän puu on kirja kuolemansairaan ihmisen, ei sairauden, hoitamisesta. Siinä on sen suurin vahvuus ja se tekee kirjasta juhlakirjan. Kirja katsoo palliatiivisen hoidon nuoreen historiaan ja kurkottaa sen tulevaisuuteen. Se pohtii, miten saada tilaa ja arvostusta parantumattomasti sairaan loppuvaiheen hoitamisen koulutukseen. Elämän puu on hyvä ja laaja perehdytys aiheeseen.
Meidän tulee hoitaa kuolemansairaan ihmisen kaikkea sitä oireilua, jolle on olemassa sanat ja kieli (kipu, hengenahdistus, jano) mutta meidän on rohjettava astua myös sille inhimillisen kärsimyksen alueelle, jota ei voi sanoin ilmaista. Kirjassa ovat nämä molemmat näkökulmat.
Lukiessa mieleen nousee analogia: kuolemansairas ihminen tuskineen on kuin vastasyntynyt vauva, jonka itkun perimmäistä syytä on usein vaikea tietää. Molemmat tarvitsevat hoidoksi toimenpiteiden lisäksi läsnäoloa, kosketusta ja Irja Idmanin tekstissä hienosti ilmaistua tyynnyttelyä. Juuri tyynnyttely on viipymistä ja rohkeutta olla kärsivän luona luottaen, että sanaton läsnäolo sinänsä on merkitsevää ja lääkitsevää. Niin kuin vauva aistii äidin vaistonvaraisesti antaman avun, niin vakavasti sairaskin saa lohdutuksen läsnäolosta, lähimmäisyydestä. Minulle Idmanin luku oli kirjan helmi.
Täsmälliseen oirehoitoon liittyvät osiot ovat selkeitä ja ajanmukaisia. Etevät kirjoittajat keskittyvät olennaiseen ja osaavat pelkistää laajan tieteelliseen näyttöön perustuvan tietämyksensä ja käytännön kokemuksensa. Teksti on helposti omaksuttavaa, hyvää suomen kieltä.
Lukija liikkuu rationaalisen koululääketieteen tiedoista välillä irrationaalisen tai intuition alueelle. Kirjoittajat pohtivat kuoleman ja mahdollisen tuonpuoleisen mysteeriä pelotta. Siinä on kirjan ja ihmisen hoitamisen syvyys ja viisaus. Hyvä hoito ei ole vain tiedon ja toimenpiteiden varassa etenevä prosessi. On uskallettava kulkea epävarmuutta ja selittämätöntä kohti ja pysyä kärsivän rinnalla.
Lukija napittaa välillä tiukasti valkotakin ylleen lääkärinä ja välillä riisuu sen nöyrästi kuolevaisena kuolevan rinnalla. Koska kirjan polttopiste liikkuu neuronitasolta laajaan viimeisen rannan panoraamaan, ei sitä voi lukea yhtä soittoa.
Ihmisen hoitamisen ammattilainen tai alan opiskelija löytää kirjasta työkalut elämän loppuvaiheen kärsimyksen kohtaamiseen ja hoitamiseen. Saattohoitoon perehtynytkin löytää kirjasta keitaita. Poimien lukemalla kirja sopii mainiosti kaikille ihmisille, jotka rohkenevat pohdiskella kuoleman pakkoa, sen arvoituksellista olemusta ja sitä mahdollisesti edeltävää kärsimystä omalla tai läheistensä kohdalla.
Elämän puu. Kirjoituksia saattohoidosta. Juha Hänninen ja Marjukka Luomala toim. Otava, Helsinki 2013. ISBN 9789511270935. Sivuja 238. Hinta 26,20.
Kaija Saarelma
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/2014.
➤ Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa siinä vaiheessa, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole (Terveyskirjasto)
Lue myös:
Saattohoito kotona vaatii monenlaista tukea
Lääketieteen ytimessä
