Kohonneen verenpaineen on arvioitu olevan kolmanneksi suurin tautitaakan aiheuttaja ja merkittävä ennenaikaisen kuoleman riskitekijä, joka aiheuttaa yli 7 miljoonaa kuolemaa vuosittain. Vaikka suomalaisten verenpainetaso on jatkuvasti kehittynyt parempaan suuntaan, vuonna 2011 yli 30-vuotiaasta väestöstä oli 53 %:lla miehistä ja 46 %:lla naisista seulontatutkimuksessa kohonnut verenpaine (≥ 140/90 mmHg tai käytössä oleva verenpainelääkitys).
Kohonneen verenpaineen havaitseminen ja hoito eivät onnistu ilman hyviä ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaine on jatkuva hemodynaaminen ilmiö, joka tekee sen mittaamisesta haasteellista. Suonensisäisissä suorissa verenpaineen mittauksissa on havaittu, että systolinen verenpaine voi normaalisti vaihdella jopa 50–60 mmHg yhden vuorokauden aikana mittausympäristön sekä potilaan fyysisen ja psyykkisen tilan mukaan. Koska hyvinkin vakioidun verenpainemittauksen tulos voi vaihdella, lääkärin on ymmärrettävä yksittäisen mittauksen arvo.
Verenpaineen kotimittauksessa on selviä etuja perinteiseen vastaanottomittaukseen verrattuna, sillä se mahdollistaa valkotakki-ilmiöstä häiriöttömät ja suhteellisen vakioidut mittausolosuhteet ja mittausten suuren määrän. 1990- ja 2000-luvulla markkinoille tuotiin pieniä, edullisia ja helposti käytettäviä verenpaineen kotimittareita, ja jo vuonna 2006 suomalaisista terveyskeskusten verenpainepotilaista 60 % ilmoitti mittaavansa verenpainettaan kotimittarilla.
Yhteys kohde-elinvaurioon ja ennusteeseen
Sekä kotona itse olkavarresta mitatulla verenpaineella että ambulatorisella 24 tunnin aikana mitatulla verenpaineella on kansainvälisessä 23 tutkimuksen meta-analyysissä todettu olevan vastaanotolla tehtyä mittausta vahvempi yhteys verenpaineen aiheuttamiin elinvaurioihin, kuten vasemman kammion suurenemiseen, valtimon seinämäjäykkyyteen ja virtsan mikroalbuminuriaan. Myös suomalaisessa väestöaineistossa kotona mitatulla verenpaineella oli vahvempi yhteys verenpaineen aiheuttamiin elinvaurioihin kuin vastaanotolla mitatulla.
Merkittävin kotimittauksen etu on kuitenkin sen vahva ennustearvo tulevien valtimotapahtumien kannalta. Tulokset kolmesta suuresta väestötason tutkimuksesta, japanilaisesta Ohasama-tutkimuksesta, italialaisesta PAMELA-tutkimuksesta ja suomalaisesta Finn-Home-tutkimuksesta, ovat osoittaneet, että kotona mitattu verenpaine ennustaa sydän- ja verisuonitautitapahtumia paremmin kuin vastaanotolla mitattu. Ohasama-tutkijat myös totesivat, että kotona mitattu paine on vahva tulevien aivoinfarktien ennustetekijä, vaikka käytössä olisi vain kaksi yksittäistä kotimittausarvo.
Näyttää siis siltä, että kotimittauksen edut eivät perustu ainoastaan mittausten suuresta määrästä johtuvaan tilastolliseen hyötyyn, vaan lisäksi mittausten tekemiseen muualla kuin vastaanotolla. Kaiken kaikkiaan kotipaine näyttää kuvastavan vastaanottopainetta paremmin ”todellista” verenpainetta.
Myös ambulatorinen verenpainemittaus on vastaanotolle tehtyjä mittauksia tarkempi, mutta sen heikkouksia ovat huono saatavuus, kalleus ja epämiellyttävyys potilaalle. Nämä kyetään välttämään verenpaineen kotimittauksella.
Kotona mitattu verenpaine lääkehoidon ohjaajana
Huono sitoutuminen hoitoon on suuri ongelma hoidettaessa kohonnutta verenpainetta, joka ei yleensä aiheuta potilaalle mitään oireita. 18 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen meta-analyysin mukaan kotimittauksia hoitonsa seurannassa käyttäneiden verenpainepotilaiden painetaso oli keskimäärin 4,2/2,4 mmHg matalampi kuin potilailla, joiden verenpainetta seurattiin vain vastaanotolla. Ero voi vaikuttaa pieneltä, mutta väestötasolla sillä olisi huomattava merkitys sydän- ja verisuonitautien ehkäisemisessä. Löydöstä on selitetty mm. sillä, että kotimittauksia suorittavat potilaat sitoutuvat ja osallistuvat aktiivisemmin hoitoonsa. Lisäksi potilaat itse pitävät verenpaineen kotimittauksia parempana mittausmenetelmänä kuin verenpaineen 24 tunnin pitkäaikaisrekisteröintiä, terveydenhuollon työntekijän vastaanotolla suorittamia mittauksia tai itse suoritettuja mittauksia vastaanottopisteessä.
Verenpaineen kotimittaus on terveydenhuollon kannalta kustannustehokkaampi menetelmä kuin vastaanotolla tehtävät mittaukset, sillä se vähentää vastaanottokäyntejä, auttaa usein kohdentamaan lääkehoitoa sitä tarvitseville ja voi välttää tarpeettomien hoitojen aloittamista valkotakki-ilmiön poistuessa. 430 potilaan satunnaistetussa vertaistutkimuksessa kotimittausryhmässä hoidon kustannukset olivat 29 % pienemmät ja verenpainetaso lievästi matalampi kuin ryhmässä, jonka hoitoa ohjattiin vastaanotolla mitatun paineen pohjalta. Ohasama-tutkimukseen perustuvan matemaattisen mallin pohjalta arvioitiin, että käyttämällä verenpaineen kotimittauksia vastaanottomittausten sijasta Japanissa olisi mahdollista säästää 9,3 miljardia dollaria vuodessa verenpaineen hoitoon liittyvissä kustannuksissa.
Kahdessa aiemmin tehdyssä satunnaistetussa tutkimuksessa (THOP ja HOMERUS) lääkehoitoa ohjattiin sokkoutetusti joko vastaanotolla tai kotona mitatun paineen perusteella. Hoidon ohjaus kotona mitatun verenpaineen perusteella johti vähäisempään lääkehoitoon ja hieman huonompaan verenpaineen hallintaan. Tutkimusten löydöksen selittää kuitenkin se heikkous, että tavoiteverenpaine oli molemmissa ryhmissä sama, vaikka kotona mitattu paine on normaalisti matalampi kuin vastaanotolla mitattu.
Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia, joskaan omassa tutkimuksessamme, jossa verrattiin kotimittauksia ja 24 tunnin ambulatorista mittausta verenpainehoidon ohjaajina, ei todettu merkittäviä eroja verenpainetasoissa ryhmien välillä 24 viikon seurannan jälkeen. Koska ambulatorista mittausta pidetään yhä verenpaineen mittauksen ”kultaisena standardina”, kotimittausta voi pitää varsin hyvänä työkaluna kohonneen verenpaineen hoidon ohjauksessa.
Viitearvot
Kotona mitatut verenpainelukemat ovat lähes poikkeuksetta matalampia kuin vastaanotolla mitatut. Nykyisissä suosituksissa tyydytään toteamaan, että kotona mitattu verenpainetaso 135/85 mmHg vastaa vastaanotolla mitattua 140/90 mmHg:n verenpainetta. Vastaavia viitearvosuosituksia ei kuitenkaan anneta muille vastaanottopaineen tasoille, kuten 120/80 mmHg ja 160/100 mmHg. Lisäksi suositeltu 135/85 mmHg:n verenpainetaso perustuu poikkileikkausasetelmassa tehtyihin tilastoanalyyseihin.
Tämän vuoksi olemme luoneet kansainvälisen väestöotoksiin perustuvan tietokannan, jonka avulla olemme määrittäneet ennusteeseen perustuvat viitearvot kotona mitatulle paineelle. Tavoitteena oli tutkia, mikä kotona mitattu verenpaine on yhtä suuri riski tuleville valtimotapahtumille kuin tietty vastaanotolla mitattu paine. Tulokset ovat varsin mielenkiintoiset, sillä vastaanotolla ja kotona mitatun paineen 5/5 mmHg:n ero ei näytä olevan vakio verenpainetasosta riippumatta, vaan esimerkiksi 160/100 mmHg:n painetta vastaanottomittauksessa vastaa 145/90 mmHg kotimittauksessa.
Kotimittauksen käyttöaiheet
Kotona mitattua verenpainetta voidaan ja tulee käyttää kaikilla verenpainemittauksen osa-alueilla seulonnasta seurantaan, mutta erityisen käytännöllinen se on tietyissä tilanteissa. Verenpaineen kotimittaus poistaa valkotakki-ilmiön ja mahdollistaa sen havaitsemisen. Kotimittauksen tulisi olla myös tarkennetun haastattelun ohella ensisijainen varmentava tutkimus potilailla, joilla todetaan hoitoresistentti hypertensio, ennen kuin edetään muihin, usein kalliimpiin ja vaikeammin toteutettaviin tutkimuksiin.
Kotimittarin hankkimista voi suositella potilaalle hoitoon sitoutumisen parantamiseksi, sillä potilas pääsee osallistumaan aktiivisemmin omaan hoitoonsa. Verenpainelääkityksen ympärivuorokautista tehoa pystytään arvioimaan erillisten aamu- ja iltamittausten avulla, mikäli epäillään, että lääkityksen teho ei kata vuorokauden kaikkia 24 tuntia. Lisäksi markkinoille on lähitulevaisuudessa tulossa enemmän ajastimella varustettuja kotimittareita, jotka mahdollistavat verenpaineen mittauksen myös yöllä. Toistetut mittaukset mahdollistavat myös verenpaineen vaihtelun arvioinnin, joka on herättänyt viime aikoina runsasta kiinnostusta mahdollisena itsenäisenä valtimotaudin riskitekijänä.
Lopuksi
Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto kohonneen verenpaineen diagnosointiin ja hoidon seurantaan. Verenpaineen kotimittauksella on omat heikkoutensa, kuten yksittäisten mittarien huono tarkkuus, potilaiden taipumus valikoida ”sopivia” mittaustuloksia ja väärä mittaustekniikka. Nämä ongelmat pystytään kuitenkin suurimmaksi osaksi välttämään hyvällä potilaskoulutuksella sekä käyttämällä vain validoituja ja kalibroituja kotimittareita.
Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa siltä, että vastaanotolla mitattu paine kuvaa huonommin todellista verenpainetasoa ja valtimotaudin riskiä kuin kotona mitattu.
Teemu Niiranen
LT, sisätautien erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Väestötutkimusyksikkö
teemu.niiranen@thl.fi
Antti Jula
LKT, sisätautiopin dosentti, tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Väestötutkimusyksikkö
Julkaistu Lääkärilehdessä 24/2013
Kuva: Panthermedia
Lisää aiheesta:
Suomalaisten verenpaine yhä kansainvälisesti korkealla tasolla
Yhden luvun taktiikalla korkean verenpaineen hoitoon
Verenpainelääkkeitä käytetään liian vähän
