Murrosiän hormonaalisten muutosten vaikutus nuoren käytökseen ja seksuaalisuuteen mietityttää jokaista vanhempaa. Kehitysvammaisen nuoren tytön kohdalla huolta korostavat ongelmat kuukautishygienian hoidossa, ei-toivotun raskauden pelko sekä riski seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Vanhemmat tai nuoren läheiset voivat em. syistä toivoa hoitoa tytön normaaleihinkin kuukautisiin ja raskauden ehkäisyä lääkkeellisesti, joskus jopa kirurgisesti.
Kehitysvammaisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa mielen kehitys on epätäydellinen tai estynyt. Taustalla voi olla geneettisiä, hankinnaisia sekä monitekijäisiä syitä. Yleisimpiä ovat Downin oireyhtymä, autismi-kehitysvammaoireyhtymät ja CP-kehitysvammaoireyhtymät.
Kehitysvammaisuuden esiintyvyydeksi arvioidaan noin 1 % väestöstä, vaikeasti kehitysvammaisia on noin 0,13 %, ja heistä valtaosalla on myös muu liitännäissairaus tai -vamma.
Kehitysvammaisella oikeus seksuaalisuuteen
Kehitysvammaisilla on enemmän kuukautishäiriöitä aiheuttavia sairauksia ja lääkityksiä kuin muilla. Hoitoa suunniteltaessa täytyy muistaa, että kehitysvammaisella nuorella on oikeus hyvään elämänlaatuun, seksuaalisuuteen ja turvalliseen raskauden ehkäisyyn.
Keskimääräinen kuukautisten alkamisikä (menarke) on kehitysvammaisilla yleensä sama kuin muillakin tytöillä, noin 13 vuotta (normaali vaihtelu 10–16 vuotta). Menarken jälkeen hypotalamus-aivolisäke-munasarja-akselin kypsyminen ja kuukautiskierron tasaantuminen säännölliseksi ja ovulatoriseksi vie keskimäärin kolme vuotta.
Ensimmäisinä menarken jälkeisinä vuosina anovulaatio onkin fysiologista. Kypsymisaikatauluun vaikuttaa muun muassa yleisterveys, perussairaudet, lääkitys, paino ja ravitsemus sekä menarkeikä.
Kuukautiskiertoon liittyviä ongelmia
Kuukautishygienian hoitoon liittyvät ongelmat ja sykliset mielialavaihtelut ovat yleisiä syitä kehitysvammaisen gynekologiseen konsultaatioon. Normaalinkin kuukautiskierron hormonaaliset vaihtelut voivat aiheuttaa mielialaongelmia, jotka nuoren kehitystasosta riippuen saattavat ilmetä muun muassa itku- tai raivokohtauksina, autistisena käytöksenä, itsetuhoisuutena tai kouristuksina.
Kuukautiskivun ilmaiseminen ja etenkin tulkitseminen on usein vaikeaa. Autistiset tai vaikeasti kehitysvammaiset nuoret saattavat ahdistua vuodosta, koska eivät ymmärrä, mistä on kyse. CP-vammaisen nuoren motoriset häiriöt voivat estää itsenäisen huolehtimisen kuukautishygieniasta.
Somaattisista liitännäissairauksista erityisesti epilepsia ja migreeni voivat olla hormoniriippuvaisia ja vaikeutua kuukautiskierron käynnistyttyä.
Tarve arvioitava yksilöllisesti
Mikäli lääkkeelliseen hoitoon päädytään, hoidon tavoite on asettava selkeästi eikä hoitoa aloiteta ennen ensimmäisiä kuukautisia. Lääkehoidon tehoa ja tarvetta arvioidaan säännöllisesti.
Ennen hoidon aloitusta tarvittavat tutkimukset riippuvat nuoresta ja hoidon aiheesta. Seksuaalisesti aktiivisella nuorella raskauden ja sukupuolitautien mahdollisuus on suljettava pois.
Tablettimuotoisen hoidon säännöllinen ja oikea-aikainen toteutus jää usein läheisten vastuulle. Ensilinjan hoito ei saisi olla kajoava eikä peruuttamaton.
Onnistunut kuukautisongelmien hoito parantaa nuoren elämänlaatua ja helpottaa hänen läheistensä ja muiden hoitoon osallistuvien arkea. Hoitoa suunniteltaessa on muistettava, että jos kehitysvammaisella nuorella on perussairauksia, hoito on usein pitkäaikaista. Tällöin korostuvat käyttömukavuuteen ja pitkäaikaishaittoihin sekä lääkkeiden yhteisvaikutuksiin liittyvät seikat.
Ehkäisykeinoja
➤ Yhdistelmäehkäisy
Yhdistelmäehkäisy (estrogeeni ja progestiini) voidaan annostella pillereinä, laastareina tai ehkäisyrenkaana. Käytettäessä pitkän kierron (tyhjennysvuoto 2–6 hormonisyklin välein) yhdistelmäehkäisyä, kuukautisiin liittyvät ongelmat ilmenevät harvemmin.
Yhdistelmäehkäisyä aloitettaessa on otettava huomioon sen yhteisvaikutukset muiden lääkitysten kanssa ja mahdollisten perussairauksien aiheuttamat esteet sen käytölle. Yhdistelmäehkäisyn käyttöön liittyy laskimoveritulpan suurentunut riski.
Vaikka valtimotukoksen vaara on yhdistelmäehkäisyn aikana oleellisesti pienempi kuin laskimotukoksen, ei esioireisesta migreenistä kärsivälle saa antaa yhdistelmäehkäisyä.
➤ Progestiinit
Progestiinia voidaan annostella päivittäin syötävinä tabletteina, tai pistoksina lihakseen tai ihonalaisesti, ihonalaisin ehkäisyimplantein tai paikallisesti kohdunsisäisesti hormonikierukalla. Kuukautisvuodon määrä vähenee, ja osalta käyttäjistä vuodot jäävät kokonaan pois. Ennakoimattomat vuodot ovat etenkin hoidon alussa yleisiä. Pistoshoitoa käytetään Suomessa hyvin vähän.
Jatkuva progestiinihoito voi valmiste- ja annoskohtaisesti estää aivolisäkkeen gonadotropiinieritystä ja heikentää estrogeenieritystä. Hypoestrogenismi vaikuttaa haitallisesti sydän- ja verenkiertoelimistön sekä luuston terveyteen, mutta ainakin osa haitoista korjautuu hoidon loputtua. Kehitysvammaisilla hoito on usein pitkäaikainen, jolloin mahdolliset epäedulliset vaikutukset korostuvat.
➤ Hormonikierukat
Hormonikierukan vaikutus kohdistuu paikallisesti voimakkaana kohdun limakalvolle, eikä sillä ole vaikutusta munasarjojen estrogeenituotantoon. Valtaosalla käyttäjistä ovulaatio tapahtuu.
Kierukan vaikutus runsaisiin kuukautisiin ja kuukautiskipuihin on erittäin hyvä. Suurella osalla käyttäjistä kuukautiset jäävät pois hoidon ajaksi. Kierukka ei poista kokonaan syklisiä mielialaoireita, mutta voi lieventää niitä. Kokemukset hormonikierukan käytöstä niin synnyttämättömillä nuorilla kuin kehitysvammaisilla ovat hyviä. Kierukka myös ehkäisee raskauksia.
➤ Kuukautisten esto lääkkeillä
Terapeuttinen amenorrea eli kuukautisten lääkkeellinen esto tulee kyseeseen, jos kuukautisten hoito on osoittautunut hankalaksi. Mitään hormonaalista hoitoa ei aloiteta ennen ensimmäisiä kuukautisia.
➤ Kirurgiset hoitomuodot
Kirurgisia hoitomuotoja kuukautisongelmissa ovat kohdun limakalvon tuhoaminen lämmöllä eli termoablaatio sekä kohdunpoisto. Raskaudenehkäisy voidaan myös hoitaa sterilisaatiolla.
Näistä menetelmistä millään ei ole vaikutusta syklisiin mielialavaihteluihin, ovulaatiokipuihin, seksuaalisen hyväksikäytön tai sukupuolitautien riskiin. Lisäksi kajoaviin hoitoihin liittyy riskejä.
Kirurgisia hoitomuotoja tarvitaan harvoin, eivätkä ne ole ensisijaisia hoitovaihtoehtoja. Kirurgia ei poista kehitysvammaisen nuoren seksuaalisuutta.
Kirjoittanut:
Elina Vuori-Holopainen
LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
HUS, Naistenklinikka
Satu Suhonen
LT, dosentti, naistentautien, synnytysten ja gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri, vastaava lääkäri
Helsingin kaupunki, Sosiaali- ja terveysvirasto, Keskitetty ehkäisyneuvonta
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/14.
