Eteisvärinäpotilailla, joilla on merkittävä kaulavaltimoahtauma, aivoinfarktin tai ohimenevän aivoverenkiertohäiriön ennuste on huonompi kuin eteisvärinäpotilailla, joilla ei ole kaulavaltimoahtaumaa. Tämän havainnon teki Heidi Lehtola väitöstutkimuksessaan.
Kaulavaltimoahtaumapotilailla oli nelinkertainen 30 vuorokauden kuolleisuus ja kaksinkertainen uusinta-aivohalvausriski verrattuina potilaisiin, joilla oli pelkkä eteisvärinä samanlaisesta verenohennushoidosta huolimatta.
Lehtolan mukaan kaulavaltimoahtaumaa tuleekin aktiivisesti etsiä ja hoitaa potilailta, joilla on ollut eteisvärinä.
Eteisvärinäpotilailla, jotka sairastivat iskeemisen aivoverenkiertohäiriön asianmukaisen verenohennushoidon aikana, sydämen vajaatoiminta ja hyperkolesterolemia olivat yleisempiä kuin aivoverenvuodon saaneilla potilailla.
Traumaattisissa aivoverenvuodoissa pienempi kuolleisuus kuin spontaaneissa vuodoissa
Aivoverenvuodon saaneilla puolestaan aiempi verenvuototaipumus oli yleisempää kuin iskeemisen aivoverenkiertohäiriön saaneilla.
Tunnetut eteisvärinäpotilaan tukos -ja vuotoriskiä arvioivat riskipisteytykset (CHA2DS2-VAScja HAS-BLED) eivät eronneet ryhmien välillä, joten harkittaessa verenohennushoidon aloitusta ja arvioitaessa potilaan tukos- ja vuotoriskiä tulisi ottaa huomioon ja hoitaa myös muut mahdolliset riskitekijät.
Merkittävä osa, 40 prosenttia, eteisvärinäpotilaiden verenohennushoidon aikaisista aivoverenvuodoista oli traumaattisia. Traumaattisen vuodon saaneet olivat vanhempia kuin spontaanin vuodon saaneet, ja heillä oli useammin sydämen vajaatoimintaa ja anemiaa. Traumaattisista vuodoista suurin osa oli kovakalvonalaisia aivoverenvuotoja, kun taas spontaanit vuodot olivat yleensä aivokudoksen sisäisiä.
Traumaattisissa aivoverenvuodoissa kuolleisuus oli pienempi kuin spontaaneissa. Noin puolet varfariinihoidon aikaisista aivoverenvuodoista, sekä traumaattisista että spontaaneista, tapahtui verenohennushoidon ollessa hoitotavoitteessa, eikä INR-arvoissa ollut eroa vuototyyppien välillä. Aivoverenvuodon mahdollisuus onkin syytä pitää mielessä eteisvärinäpotilaalla, vaikka INR on hoitoalueella.
Väitöskirjan aineisto koostui suomalaisesta FibStroke-monikeskustutkimuksesta. Tutkimuksessa kerättiin KYS:n, TYKS:n, Keski-Suomen keskussairaalan ja Satakunnan keskussairaalan alueilta tiedot eteisvärinäpotilaista, jotka olivat sairastaneet vuosina 2003–2012 aivoinfarktin, ohimenevän aivoverenkiertohäiriön tai aivoverenvuodon. FibStroke-tutkimuksessa oli mukana 5 629 potilasta. Sairaustiedot, tukos- ja vuotoriskipisteet, laborotoriokokeiden tulokset, lääkehoito ja eteisvärinätyyppi kerättiin yksilöllisesti sairauskertomustiedoista.
LL Heidi Lehtolan väitöskirja Ischaemic stroke and intracranial haemorrhage in patients with atrial fibrillation tarkastetaan 25.1.2019 Itä-Suomen yliopistossa.
Teksti: Ulla Toikkanen
Kuva: Panthermedia
