Kannattaako syöpäpotilaan laskimotukoksen esto tablettihoidolla?

Syöpäsairauksiin liittyy etenkin ensimmäisinä kuukausina diagnoosin jälkeen merkittävä laskimotukosriski.

Syöpäsairauksiin liittyy etenkin ensimmäisinä kuukausina diagnoosin jälkeen merkittävä laskimotukosriski. Tuloksia hoidosta suun kautta otettavilla veren hyytymistä estävillä lääkkeillä, antikoagulanteilla, on jo esitelty, mutta nyt yritetään olla askeleen edellä.

Syöpäpotilaille, joilla laskimotukoksen riski arvioitiin suurentuneeksi, aloitettiin apiksabaani annoksella 2,5 mg kahdesti päivässä ja rivaroksabaani 10 mg kerran päivässä. Hoitoaika oli 6 kuukautta ja seuranta 30 vuorokautta.

Apiksabaani ehkäisi laskimotukoksia tehokkaammin kuin lumelääke, mutta rivaroksabaani vain trendin tasolla. Merkittävien verenvuotojen määrä oli samaa luokkaa molemmissa lääkeryhmissä, eikä kuolemaan johtaneita tapauksia ollut.

Syöpäpotilaille on yritetty mallintaa riskiluokitusta, jolla suurimmassa vaarassa olevat potilaat saataisiin ehkäisevän lääkehoidon piiriin. Siinä ei ole onnistuttu, eikä kumpikaan näistä tutkimuksista tuo ratkaisua.

Kuusi kuukautta on aivan liian lyhyt aika kuolleisuusedun arvioimiseen. Apiksabaanin annos on lähempänä hoitoannosta, jolloin myös tulos on parempi. Rivarok­sabaanitutkimus kompastuu tarpeettomaan oireettomien laskimo­tukosten seulontaan, ja lisäksi hoidon lopetti ennenaikaisesti puolet potilaista. Erilaisten syöpäpotilaiden niputtaminen samaan tutkimukseen on haasteellista ja valikoivaa, eikä yhtenäistä hoitokäytäntöä ole mahdollista määritellä.

Tromboosiprofylaksiaa suositellaan vain sairaalahoitojen yhteydessä tai trombogeenisen lääkityksen aikana. Yksilöllisesti tämä voi olla mahdollista toteuttaa myös uusilla antikoagulanteilla.

Lähteet:

Carrier M, Abou-Nassar K, Mallick R ym. Apixaban to prevent venous thromboembolism in patients with cancer. N Engl J Med 2019;380:711–9.

Khorana AA, Soff GA, Kakkar AK ym. Rivaroxaban for ­thromboprophylaxis in high-risk ambulatory patients with cancer. N Engl J Med 2019;380:720–8.

Kirjoittaja
Marko Vesanen

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 20/2019.