Kun Parkinsonin tautia sairastavalle potilaalle ilmaantuu haittaavia motorisen tilan vaihteluja optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta, voidaan harkita kajoavia hoitoja. Hoidot eivät paranna eivätkä estä taudin etenemistä, vaan tavoitteena on elämänlaadun parantaminen, kirjoittavat Eero Pekkonen ym. Lääkärilehdessä.
Kajoavia hoitovaihtoehtoja ovat syväaivostimulaatio, suolistoon gastrostooman kautta annettava levodopainfuusio ja ihon alle annettava apomorfiini-infuusio. Infuusiohoidoissa lääkeaine annostellaan ulkoisen pumpun avulla.
Diagnoosin on oltava mahdollisimman varma, ja yleensä hoitoja harkitaan vasta viiden vuoden seurannan jälkeen. Potilaalla on oltava yhä edes lyhytkestoinen vaste levodopaan. Epäselvissä tapauksissa on tehtävä levodopatesti. Vastaavasti jos levodopa ei enää saa aikaan merkittävää vastetta, kajoavat hoidot voidaan yleensä lopettaa.
Syväaivostimulaatiota harkittaessa potilaalle tehdään lisäksi neuropsykologinen tutkimus, pään magneettikuvaus ja tarvittaessa psykiatrin konsultaatio. Dementia ja psykoosi ovat yleensä vasta-aiheita kajoaville hoidoille. Potilaan on ymmärrettävä hoidon riskit.
Syväaivostimulaatiohoito lievittää pääsääntöisesti sellaisia oireita, jotka reagoivat edes vähän levodopaan, lukuun ottamatta lääkeresistenttiä vapinaa. Levodopainfuusio tasoittaa plasman lääkeainepitoisuuksien vaihtelua ja helpottaa motorisia tilanvaihteluja. Apomorfiini-infuusio sopii erityisesti nuorehkoille potilaille, joilla esiintyy päivittäisiä tilanvaihteluja.
Kajoavia hoitoja aloitetaan Suomessa vuosittain 100–130:lle edennyttä Parkinsonin tautia sairastavalle. Vanhin ja käytetyin kajoava hoitomuoto on syväaivostimulaatio.
Lähde: Pekkonen E, Eerola-Rautio J, Kivisaari R. Kajoavan hoidon mahdollisuudet edenneessä Parkinsonin taudissa. Suom Lääkäril 2018;73:2855–60.
Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 48/2018.
