Lähes joka viides parisuhteessa olevista on kokenut jonkinlaista väkivaltaa parisuhteensa aikana, kirjoittavat Katja Kero ym. Lääkärilehdessä (35/2019).
Lähisuhdeväkivallaksi kutsutaan perheenjäseniin tai muihin läheisiin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se voi olla muodoltaan fyysistä, psyykkistä, seksuaalista tai taloudellista.
Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa uhreille pitkäkestoisia terveysvaikutuksia, jotka lisäävät terveyspalveluiden käyttöä ja niihin liittyviä kustannuksia.
Fyysisten seuraamusten ohella väkivalta voi aiheuttaa henkisiä, psyykkisiä ja psykosomaattisia oireita. Lähisuhdeväkivallan kustannuksiksi Suomessa on 2000-luvun alussa arvioitu 90 miljoonaa euroa vuodessa.
Lähisuhdeväkivaltaa seulotaan erityisesti neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Seulontaa tulisi kuitenkin tehostaa terveydenhuollon palvelujen eri portaissa, myös erikoissairaanhoidossa.
Väkivallasta tulisi kysyä suoraan, mutta varmistaen, ettei mahdollinen tekijä ole paikalla ja että uhrin on turvallista palata kotiin. Väkivallan uhrin kohtaamiseen kuuluvat myös tietoisuuden lisääminen väkivallan monista muodoista, saatavilla olevasta avusta ja traumasta toipumisesta.
Väkivallasta kysyminen voi toimia arvokkaana mini-interventiona myös niille potilaille, jotka eivät tilanteessa halua kertoa kokemastaan väkivallasta. Kysymys voi saada potilaan miettimään tilannettaan ja hakemaan apua vastaisuudessa.
Apua väkivallan uhreille tarjoavat monet kolmannen sektorin toimijat, kuten Ensi- ja turvakotien liitto. Suurimpiin kaupunkeihin on hiljattain avattu seksuaalirikosten uhreille tarkoitettu Seri-tukikeskus.
Lähde: Kero K, Nyqvist L, Rautio J, Puuronen A. Lähisuhdeväkivallan seulontaa tulee vahvistaa. Suom Lääkäril 2019;74:1881–85.
Kirjoittaja
Tiina Lautala
toimittaja
Kuva
Adobe/AOP
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 28.8.2019.
