Ikäkuulo on yleisin aikuisiän kuulovian aiheuttaja. Sen taustalla on useita tekijöitä, kuten ympäristötekijöitä, monia tavallisia sairauksia ja perintötekijöitä. Esimerkiksi suuressa eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa raportoidaan työperäisen melualtistumisen, tupakoinnin ja korkean painoindeksiarvon olevan ikäkuulon riskitekijöitä. Suomen väestö on nopeasti vanhenemassa ja yli 64-vuotiaita kansalaisia on jo yli miljoona. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on täyttänyt 65 vuotta.
Kuntouttamattoman kuulovian tiedetään olevan yhteydessä moniin sosiaalisiin, psyykkisiin ja kognitiivisiin ongelmiin, kuten ahdistuneisuuteen, depressioon, jopa dementoitumiseen. Myös nuorempien aikuisten kuulovikaan tiedetään liittyvän yksinäisyyttä, somatisaatiota, uupumista sekä masennusta. Toisaalta on näyttöä, että kuulokojekuntoutus lievittää kuuloviasta johtuvia sosiaalisia, emotionaalisia ja kommunikaatioon liittyviä ongelmia, eli kuulokojeet parantavat käyttäjänsä elämänlaatua. Kuulonkuntoutus tukee vanhuksen omatoimista kotona selviytymistä ja itsenäistä vanhuutta.
Kuulonkuntoutus
Kuulokojeet
Ikäkuuloon ei vieläkään ole parantavaa hoitoa. Kuulokojekuntoutus on tärkein keino tukea ikäkuuloisen kommunikaatiota. Kuulokojeet ovat kehittyneet valtavasti viime vuosikymmeninä. Ne ovat pieniä, helppokäyttöisiä ja yksilöllisesti säädettäviä apuvälineitä, niiden äänenlaatu on hyvä, ja osa sisältää jopa erilaisiin kuuntelutilanteisiin esiohjelmoitavia asetuksia.
Jotta kuulokojeista saadaan optimaalinen hyöty käyttäjälleen, tulee kuulojärjestelmän sopeutua kojeiden tuottamaan äänimaailmaan. Tämä sopeutuminen ei yleensä onnistu, jos kojeita käytetään satunnaisesti. Satunnainen käyttö etenkin kuntoutusprosessin alkuvaiheessa ja riittämätön opastus voivatkin johtaa koko prosessin epäonnistumiseen. Kuulokojeita suositellaan käytettäväksi koko valveillaoloajan. Mitä enemmän potilaat käyttävät kuulokojeitaan, sitä tyytyväisempiä he niihin ovat.
Nykysuositusten mukaisesti kuulokojesovitus tehdään molempiin korviin myös ikäkuuloiselle, sillä puheen erottaminen etenkin taustahälyssä onnistuu paremmin kahdella kuulokojeella. Pyrkimys molempien korvien kuulokojesovitukseen on kirjattu myös yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin.
Muut menetelmät
Ikäkuuloisten tai muidenkaan kuulovikaisten kuntoutus ei saisi nojata ainoastaan kuulokojeiden tuomaan apuun, vaan sen lisäksi tarvitaan myös muita kuulemisen tukitoimia riippumatta siitä, onko kuulokojeita sovitettu. Usein unohtuu, että muut kuulemista helpottavat toimet, kuten informaatio kuulovian aiheuttamista ongelmista, puheterapeutin antama ohjaus kuuntelemisen strategioista ja huulioluvun opettelu, auttavat jokapäiväisessä kommunikaatiossa. Valitettavasti puheterapeuttien osallistuminen kuulovikaisten aikuisten kuntoutukseen on vielä harvinaista.
Potilaan motivointi
Potilaan motivaatio ja motivointi ovat keskeisiä tekijöitä onnistuneessa kuulokuntoutusprosessissa. Kun potilas itse tiedostaa oman kuulovikansa ja siitä aiheutuvat ongelmat, hän sopeutuu paremmin kuulokojeiden käyttäjäksi, mutta prosessissa auttavat myös läheisten tuki ja positiivinen asenne kuulokojeita kohtaan.
Motivointi kojesovituksen aloittamiseen vaatii riittävän informaation antamista, ja erityisesti ikäihmisten hidastuneet kognitiiviset valmiudet asettavat tässä omat haasteensa. Pelkkä lääkärin vastaanottokäynti ei motivointiin aina riitä, vaan tarvitaan myös muiden ammattiryhmien, kuten audionomien, puheterapeuttien ja kuntoutusohjaajien osallistumista kuntoutusprosessiin.
Moniammatillinen yhteistyö
Kuulokojeen sovitus toteutetaan kuulonkuntoutukseen perehtyneen erikoislääkärin johdolla. Kyseessä on moniammatillista yhteistyötä vaativa, haastava kuntoutusprosessi, jossa keskeisiä ammattiryhmiä ovat korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit, audiologit ja audionomit, mutta myös esimerkiksi kuntoutusohjaajat, puheterapeutit, sairaalainsinöörit ja psykologit.
Mikäli potilaan kuulo on niin huono, että kuulokojeiden antama vahvistus ei riitä kuulonvaraiseen kommunikaatioon, voidaan ikäkuulon kuntouttamiseksi harkita myös sisäkorvaistutehoitoa. Tällöin kuntoutusprosessissa on mukana myös korvakirurgi.
Tarvitaanko ikäkuulon seulontaa?
Kansainvälisesti ikäkuulon seulonta herättää keskustelua, mutta seulonnan järjestämisestä Suomessa ei vielä ole vakavasti keskusteltu, vaikka tarvetta sille olisi. Kuulonhuollon toimikentässä on jo käytössä useita seulontaohjelmia kuulovikojen varhaiseksi toteamiseksi: vastasyntyneiden, lastenneuvolan, kouluterveydenhuollon, kutsuntatarkastuksien ja työterveyshuollon kuulonseulonnat ovat arkipäivää. Miksi kuulonhuolto yhtäkkiä loppuisi aikuisikään tai eläkkeelle siirtymiseen? Ikäkuulo on kansantauti ja sen hidasta, salakavalaa kehittymistä on itse vaikea havaita.
Ikäkuulolle on tyypillistä hidas eteneminen, ja näin ollen siihen pikkuhiljaa tottuu eikä potilas välttämättä itse tunnista kuulovikaansa. Huonokuuloinen ikäihminen on usein vakuuttunut siitä, että hän kyllä kuulee, mutta hänelle puhutaan epäselvästi tai liian hiljaa. Ikäkuuloisen läheiset kuitenkin kuvaavat, että puhutussa kommunikaatiossa väärinymmärrykset ovat päivittäisiä ja heidän pitää toistaa asioita, korottaa ääntään tai jopa huutaa tullakseen ymmärretyiksi. Tämä johtaa turhautumisen kommunikaatiotilanteissa. Ikäkuuloisen potilaan kuulovialla on laajat, jokapäiväiset vaikutukset läheistenkin elämään. Usein ensimmäinen merkki ikäkuulosta onkin läheisten huomio potilaan huonosta kuulosta, samoin juuri läheiset useammin kuin potilaat itse toivovat kuulokojesovituksen aloittamista, sillä kojeen käyttö parantaa myös heidän elämän laatuaan.
Monia oireettomia tiloja, kuten verenpainetautia tai korkeita kolesteroliarvoja hoidetaan lääkkeillä, koska lääkityksen tiedetään suojaavan vakavan sairastumisen riskiltä. Saman tulisi koskea myös ikäkuuloa, koska huonokuuloinen ei itse useinkaan tiedosta oireitaan. Interventio on jopa helpompi, sillä kuulokojeista ei ole mitään sivuvaikutuksia, toisin kuin monista lääkityksistä. Terveydenhuollolta vaaditaan paljon, jotta tietämättään huonokuuloiset ikäihmiset saadaan kuulonkuntoutuksen piiriin. Potilasryhmän tunnistaminen vastaanotolla on kohtalaisen helppoa, mutta motivoiminen ja kuulovian realisoiminen vaikeaa. Perusterveydenhuollossa niin lääkärin, sairaanhoitajan kuin terveydenhoitajankin vastaanotolla tulisi kiinnittää huomiota ikäihmisten kuuloon ja kommunikaation ongelmiin.
Lopuksi
Heikko kuulo ei seurannassa parane. Ongelmien varhaisella kartoituksella autetaan potilaat kuulokojekuntoutuksen piiriin. Kuulokojeet kannattaa ottaa käyttöön ajoissa, kun niiden käytön opetteluun ja äänimaailmaan tottumiseen tarvittava kognitiivinen kapasiteetti on vielä jäljellä. Esimerkiksi kuulokojeen ja korvakappaleen käsittelyn opettelu ja käytön sujuminen on vanhemmille vaikeampaa kuin nuoremmille.
Jokaisen lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tulee pitää mielessä kuulovian mahdollisuus iäkkäiden potilaiden kommunikaatio-ongelmien taustalla ja kuulovikaa epäillessään on käynnistettävä toimenpiteet asian selvittämiseksi. Hyvä potilas-lääkärisuhde sekä rauhallinen ja kiireetön vastaanottokäynti auttavat merkittävästi. Tässäkin tilanteessa perusterveydenhuollossa audionomin ja puheterapeutin ammattitaidosta olisi merkittävä apu ikäkuuloisten ohjaamisessa kuntoutuksen piiriin.
Ikäkuulo on alidiagnosoitu kansantauti eikä siitä ole hoitosuositusta. Sellainen tulisikin pikimmiten laatia ohjaamaan perusterveydenhuollon toimintaa, ja myös nykyiset kiireettömän hoidon perusteet kaipaavat päivittämistä. Nykyisellä ohjeistuksella osa kuulovikaisista ikäihmisistä on vaarassa jäädä kuulonkuntoutuksen ulkopuolelle. Kuulonkuntoutus mahdollistaa hyvän kommunikaation sekä ehkäisee monia psykososiaalisia ongelmia ja tukee näin ikäihmisten itsenäistä ja laadukasta elämää.
Tärkeää on myös lisätä sekä kansalaisten että terveydenhuollon ammattilaistenkin tietoisuutta ikäkuulon aiheuttamista ongelmista ja hitaasti etenevästä luonteesta.
Samuli Hannula
LT, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi
OYS, operatiivinen tulosalue, korva-, nenä- ja kurkkutaudit ja Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos, korva-, nenä- ja kurkkutaudit
Elina Mäki-Torkko
dosentti, kuulokeskuksen osastonylilääkäri, audiologi
Department of Clinical and Experimental Medicine/Technical Audiology, Faculty of Health Sciences, Linköping University ja Department of ENT-Head Neck Surgery UHL, County Council of
stergötland, Linköping, Sweden
Julkaistu Lääkärilehdessä 35/13.
Lisää aiheesta:
Kuulo – aisti vailla arvostusta
Kuuleeko potilas?
