Vanhukset sietävät alkoholia heikommin kuin nuoremmat ja juominen voi johtaa mm. kaatumisiin ja vammoihin, sekavuuteen, lääkityksen laiminlyöntiin, unettomuuteen ja depressioon.
Ruotsalaistutkimus todentaa sen, mitä on jo nähty päivystyksissä: ikäihmisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
Tutkimuksessa verrattiin 1901–1902 syntyneitä 85-vuotiaita 1923–1924 tai 1930 syntyneisiin samassa iässä. Yhteensä tutkittavia oli 1 160.
Ikäihmisen elimistö ja erityisesti aivot ovat huomattavasti herkempiä alkoholin haitoille kuin nuorempien.
Riskirajaksi määriteltiin vähintään 100 g alkoholia viikossa, mikä vastaa noin 8:aa annosta. Vuosikohorttien 1923–1924 ja 1930 välillä ei enää tapahtunut muutoksia, joten ne yhdistettiin.
Riskikäyttäjien osuus kasvoi ensimmäisen kohortin 4,3 %:sta jälkimmäisten kohorttien 14,9 %:iin: miehillä 9,6 %:sta 24,7 %:iin ja naisilla 2,1 %:sta 9,0 %:iin.
Päivittäin viiniä juovien osuus suureni 5,8 %:sta 16,5 %:iin, kun taas päivittäin väkeviä ottavien osuus pieneni 8,3 %:sta 1,3 %:iin.
Kun tulokset vakioitiin sukupuolella, koulutuksella ja siviilisäädyllä, riskikäytön kerroinsuhde oli jälkimmäisessä kohortissa merkitsevästi suurempi (OR 3,1; 95 %:n LV 1,8–5,6).
Alkoholinkäytöllä ei ollut yhteyttä kuolleisuuteen kolmen vuoden seurannassa.
On sanottu, että kosteat ikäpolvet ovat tulleet vanhuusikään ja ikäihmiset käyttävät alkoholia enemmän kuin koskaan.
Alkoholinkäyttö on yhteydessä hyvään toimintakykyyn ja terveyteen, korkeampaan koulutustasoon, hyvään toimeentuloon ja puolison kanssa asumiseen.
Iäkkäät naisetkin käyttävät alkoholia, toisin kuin aiemmat sukupolvet.
Vaikka kuolleisuus karkeana mittarina ei värähdäkään merkkinä riskikäytön lisääntymisestä, voidaan monien komplikaatioiden arvioida todennäköisesti lisääntyvän.
Ikäihmisen elimistö ja erityisesti aivot ovat huomattavasti herkempiä alkoholin haitoille kuin nuorempien.
