Hoitotahtoa ja elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmaa suositellaan ja ajetaan voimakkaasti terveydenhuoltoon Suomessakin, mutta sen vaikuttavuudesta tarvittaisiin lisää tutkimustietoa, osoittaa tuore katsaus.
Hoitotahto sisältää toiveita elämän loppuvaiheen hoidosta, yleensä rajauksia elvytykseen ja aktiivihoitoihin.
Ranskalaistutkijat tekivät systemoidun katsauksen tutkimuksista, joissa on tarkasteltu hoitotahdon vaikutusta hoitoihin. Mukaan katsaukseen otettiin 28 havainnoivaa tutkimusta, joista yksi oli myös Suomesta. Yhtään interventiotutkimusta ei löytynyt. Tutkittavien määrä vaihteli 36:sta yli 180 000:een.
Lähes kaikkien tutkimusten menetelmissä katsottiin olevan vakavia puutteita, joita olivat muun muassa tutkittavien vapaaehtoisuus, hoitotahdon epäselvä määritelmä, valikoitunut potilasjoukko (esimerkiksi hyvin iäkkäät, syöpäpotilaat) ja omaisten haastattelu hyvin myöhään kuoleman jälkeen, jolloin he voivat yliarvioida hoitotahdon vaikutusta elämää pitkittäviin hoitoihin. Monet tutkimukset kärsivät myös liian pienestä voimasta.
Yhdysvalloissa hoitotahto näytti jonkin verran vähentävän aggressiivisia hoitoja elämän loppuvaiheessa, kun taas eurooppalaisissa tutkimuksissa vastaavia tuloksia ei saatu.
Suomessa hoitotahdon voi tallentaa Kanta-arkistoon. Se on terveydenhuoltoa sitova silloin, kun ihminen on kieltäytynyt aktiivisista hoidoista. Onko hoitotahdolla vaikutusta hoitoihin, jää edelleen epäselväksi.
Lähde: Higel T ym. Effect of living will on end-of-life care: A systematic review. J Am Geriatr Soc 2019;67:164–71.
Kirjoittaja
Kaisu Pitkälä
Kuva
Fotolia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 18/2019.
