Imusolmukesyöpään eli lymfoomaan sairastuu vuosittain noin 1 100 suomalaista. Imusolmukesyövät jaetaan kahteen kahteen päätyyppiin, Hodgkinin tautiin ja muihin, joita kutsutaan non-Hodgkin-lymfoomiksi.
Neljäsosa non-Hodgkin-lymfoomista on hidaskasvuista alatyyppiä eli follikulaarisia non-Hodgkin-lymfoomia. Muita non-Hodgkin-lymfooman alatyyppejä tunnetaan noin 40. Eri alatyyppien taudinkuva on hyvin erilainen.
Oireet
Imusolmukessyövän ensioire on suurentunut, mutta kivuton imusolmuke.
Imusolmukkeita on ihmisellä eri puolella vartaloa: kaulalla, leuan alla, kainaloissa, nivusissa sekä kyynär- ja polvitaipeissa. Lisäksi imusolmukkeita on elimistön sisällä, josta niitä ei voi tunnustella. Imusolmukkeet ovat yhteydessä toisiinsa imusuoniston kautta.
Usein follikulaarinen lymfooma ilmaantuu monelle imusolmukealueelle samaan aikaan. Suurentunutta imusolmuketta, pattia kaulalla, kainalossa tai nivustaipeessa, kannattaa näyttää lääkärille, mikäli se ei ole hävinnyt noin 1–2 viikossa.
Imusolmukesyöpä voi oireilla muullakin tavalla kuin pattina. Kolmasosalla potilaista on havaintovaiheessa yleisoireita: kuumeilua, yöhikoilua ja painon laskua. Jos tauti on levinnyt luuytimeen, ilmaantuu anemiaa ja tulehdusalttiutta tai mustelmia ja verenvuotoja.
Imusolmukesyöpä diagnostisoidaan kudosnäytteen perusteella.
Hoito
Paikallinen, yhteen imusolmukkeeseen rajoittunut imusolmukesyöpä hoidetaan sädehoidolla. Se on usein pitkäksi aikaa riittävä tai jopa parantava hoito.
Eri puolille elimistöä levinnyt tauti vaatii toisenlaista hoitoa. Tällöin hoito on lähinnä solunsalpaajalääkitystä, jota annetaan tabletteina tai annostellaan suoraan suoneen. Hoitokuurit kestävät muutaman kuukauden.
Levinnyt imusolmukesyöpä on yleensä vaikea hoitaa siten, että se paranisi kokonaan. Levinnytkin tauti saattaa edetä hitaasti, ja joskus hoito on vaarallisempaa kuin itse tauti. Siksi varsinkin iäkkäille potilaille paras hoito voi olla taudin aktiivinen seuranta. Taudin kulkuun puututaan vasta, jos siitä on jotain todellista haittaa. Imusolmukesyövän kanssa on siis opittava elämään.
Levinnytkin imusolmukesyöpä saadaan lääkityksellä tai sädehoidolla usein häviämään näkyvistä, mutta se uusii usein. Uusiutunutta tautia hoidetaan samoin kun ensimmäisen kerran havaittua tautia.
Imusolmukesyövän hoito kuuluu sairaalan erikoislääkärille, joko syöpä- tai veritautilääkärille.
Imusolmukesyövästä on tietoa Terveyskirjastossa ja syöpäjärjestöjen internetsivulla
Tarkastanut:
Marja Aira
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri
Kuva: Panthermedia
