Essentiaalinen (toisesta sairaudesta tai ulkoisesta tekijästä riippumaton) vapina on yksi yleisimmistä neurologisista diagnooseista. Ensimmäisen kerran essentiaalinen vapina kuvattiin 1887 ja termi vakiintui diagnoosiksi vasta noin 60 vuotta sitten.
Essentiaalista vapinaa on pidetty hyvänlaatuisena ja yksioireisena vaivana, jonka haitta-aste ei ole merkittävä. Se on kuitenkin luultua monioireisempi, etenevä ja monia invalidisoiva neurologinen sairaus. Essentiaalista vapinaa sairastaneiden vainajien aivotutkimuksissa on todettu pikkuaivodegeneraatioon viittaavia löydöksiä.
Suurin osa potilaista ei hakeudu vastaanotolle vapinansa takia ja lieväoireisten vapina voi tulla esille muun käyntisyyn ohessa tai kliinisessä tutkimuksessa. Potilaskyselyjen mukaan kuitenkin noin 70 prosenttia kokee vapinan haittaavaksi.
Lääkäriin tullaan, kun vapina haittaa toiminnallisesti tai sosiaalisesti. Diagnoosi perustuu edelleen lääkärin perustaitoihin, anamneesiin ja statukseen.
Esiintyvyys
Essentiaalinen vapina on toiseksi yleisin liikehäiriö levottomien jalkojen jälkeen ja paljon yleisempi kuin Parkinsonin tauti. Esiintyvyysluvuissa on hajontaa johtuen erilaisista seulontakyselyistä ja ikäryhmistä. Epidemiologisessa väestöpohjaisessa suomalaistutkimuksessa essentiaalista vapinaa esiintyi 5,6 prosentilla yli 40-vuotiaista.
Tuoreessa meta-analyysissä esiintyvyys koko väestössä on noin yksi prosentti, mutta yli 65-vuotiailla viisi prosenttia ja vanhuksilla 20 prosenttia. Vapina on miehillä hieman yleisempää kuin naisilla.
Vapina voi alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta ikääntyminen lisää merkittävästi sen esiintyvyyttä. Keskimääräinen alkamisikä vaihtelee eri tutkimuksissa 15 ja 50 vuoden välillä.
Käsivapina
Kaikilla potilailla on käsivapinaa liikkeen aikana, joka voi haitata tavanomaisia päivittäisiä toimintoja, kuten syömistä ja juomista. Vapina vaikuttaa kirjoittamiseen ja näkyy usein käsialassa. Suurimmalla osalla on myös posturaalista vapinaa, joka tulee selvimmin esille eteen ojennetuissa käsissä.
Vapina ilmaantuu käsiin aluksi stressitilanteissa tai fyysisen rasituksen jälkeen. Se voi olla toispuolista, mutta kehittyy molemminpuoliseksi lähes kaikille kolmen vuoden kuluessa.
Ensimmäisenä oireillut käsi pysyy vaikeaoireisempana koko loppuiän. Kätisyydellä ei ole todettu olevan vaikutusta siihen, kummalla puolella oireet alkavat.
Vapina on nopeataajuista (8–12 Hz), mutta voi oireiston vaikeutuessa hidastua parkinsonismin taajuuksille (4–6 Hz). Samalla vapinan laajuus lisääntyy muuttuen näkyvämmäksi ja sosiaalisesti haittaavaksi. Vaikeimmillaan vapina ilmenee myös lepovapinana istuessa (vapinan laajuus yli 4 cm).
Pään vapina ja muut oireet
Käsivapinan lisäksi pään vapinaa esiintyy noin 30 prosentilla, alaraajavapinaa noin 20 prosentilla ja äänen vapinaa noin 10 prosentilla potilaista. Pelkkää pään vapinaa on 1–10 prosentilla potilaista ja heillä käsivapina on harvinaista.
Pään vapina ilmenee pystyasennossa ja häviää makuulla pään ollessa tuettuna. Koko pää vapisee tavallisesti sivuttaisliikkeisesti (ei-ei-vapina), toisinaan nyökkäävästi.
Essentiaalinen äänen vapina ilmenee äänen huojumisena keskustelussa tai laulettaessa pitkää vokaalinuottia. Noin viidesosalla potilaista on tasapainovaikeuksia, jotka voivat tulla esille kliinisessä tutkimuksessa.
Potilailla on todettu verrokkeja enemmän poikkeavuutta verbaalisessa sujuvuudessa ja työmuistissa sekä persoonallisuuden ja mielialan muutoksia. Essentiaalista vapinaa potevat ovat keskimäärin tavanomaista laihempia, mikä johtunee vapinan aiheuttamasta suurentuneesta energiankulutuksesta.
Oirekulku
Oireiden päivittäinen vaihtelu on tavallista. Unen aikana vapina häviää, mutta on aamulla usein pahimmillaan katekoliamiinierityksen ollessa korkeimmillaan.
Essentiaalinen vapina on luonteeltaan hitaasti etenevä eikä se vaikuta elinikään. Eteneminen ilmenee vapinan leviämisenä muualle kehoon ja vapinan laajuuden lisääntymisenä.
Oireiston lieventyminenkin on mahdollista, joskin harvinaista. Vapina voi myös pysyä vuosia ennallaan ja korostua vasta vanhuudessa. Mitä nuorempana vapina ilmaantuu, sitä suurempi on yleensä haitta-aste.
Ihmiset pyrkivät peittämään haittaavaa vapinaansa eri tavoin. He voivat ryhtyä käyttämään vähemmän oireilevaa kättään tai tukemaan sillä esimerkiksi kahvikuppia. Tarkkuutta vaativista töistä voidaan luopua. Tiettyjä tilanteita ja tilaisuuksia aletaan välttää. Tällöin vapina on jo sosiaalisesti haittaava.
Monissa ammateissa vaikeaoireinen vapina voi aiheuttaa työkyvyttömyyden. Pahimmillaan essentiaalinen vapina on hyvin invalidisoiva. Tällöin vesilasista juominen aiheuttaa yliläiskymistä, pää vapisee näkyvästi, ääni huojuu epäselvänä ja kävelyyn tarvitaan tukea.
Diagnosointi
Essentiaalinen vapina diagnosoidaan kliinisen kuvan perusteella. Sille ei ole tunnusomaisia löydöksiä laboratorio- tai kuvantamistutkimuksissa, mutta niillä voidaan tapauskohtaisesti sulkea pois muita vapinaa aiheuttavia sairauksia ja tiloja.
Diagnostisia kriteeristöjä on julkaistu, mutta ne eroavat joiltain osin toisistaan. Essentiaalista vapinaa sairastavien kasvojen ilmeikkyys, liikenopeudet, koordinaatio ja ryhti ovat normaaleja. Toisinaan potilailla voidaan todeta lievää yläraajan rigiditeettiä tai viivakävelyn epävarmuutta.
Arkhimedeen spiraalin piirtotesti tutkijan tekemän mallin mukaan ja käsialanäyte ovat hyödyllisiä käytännön apuvälineitä. Essentiaalista vapinaa sairastavan käsiala on usein suurta ja kirjaimet kulmikkaita, toisin kuin Parkinsonin taudissa, jossa käsiala pienenee.
Essentiaalinen vapina voidaan diagnosoida perusterveydenhuollossa. Jos taudinkuvaan liittyy epätyypillisiä piirteitä (kuten äkillinen alku, nopea eteneminen, huomattava epäsymmetria, lihasjänteyden, koordinaation, tasapainon poikkeavuudet) tai lääkevaste on epätyydyttävä, tulee potilas lähettää neurologin arvioon.
Erotus Parkinsonin taudista
Tärkeintä on erottaa essentiaalinen vapina Parkinsonin taudista, jolle on tunnusomaista liikkeiden hitaus (hypokinesia), lihasjänteyden lisääntyminen (rigiditeetti) ja ryhdin poikkeavuus.
Toisin kuin essentiaalinen vapina, Parkinson-vapina on lepovapinaa, joka tavallisesti sammuu liikkeessä tai asentoa ylläpidettäessä. Joskus erotusdiagnoosin tekeminen on haasteellista, sillä 10–15 prosentilla essentiaalista vapinaa sairastavista esiintyy myös lepovapinaa.
Parkinson-potilailla pään alueella vapisevat yleensä vain suu ja leuka, ja koko pää vapisee ainoastaan taudin edenneessä muodossa.
Perintötekijät vaikuttavat
Perintötekijät ovat merkittävä syy vapinaan. Suurimmalla osalla potilaista on oireilevia sukulaisia, joiden vapina voi paljastua vasta sukujuhlien kahvittelussa.
Kansanomaisen kahvikuppineuroosi-nimen taustalla voi olla paitsi essentiaalisen vapinan, myös fysiologisen vapinan korostuminen sosiaalisissa tilanteissa.
Kaksostutkimuksissa molemmilla kaksosilla on vapinaa lähes sadan prosentin varmuudella. Ainakin puolella potilaista, nuorella iällä sairastuneista jopa 80 prosentilla, on positiivinen sukutausta.
Aina ei syy löydy sukutaustasta, joten essentiaalinen vapina on jaettu kolmeen alatyyppiin: perinnölliseen, sporadiseen ja seniiliin. Seniili muoto alkaa yli 65-vuotiaana, mutta osalla näistäkin potilaista voi olla positiivinen sukuanamneesi.
Hoidon perusperiaatteet
Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole tarjolla ja hoito onkin oireita lievittävää. Lääkehoidon aloitus ja seuranta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Jos vapina on vaikea, ei reagoi tyydyttävästi lääkehoitoon tai diagnoosista on epävarmuutta, potilas voidaan lähettää neurologin arvioon.
Lievää essentiaalista vapinaa ei tarvitse hoitaa. Kofeiinipitoisten juomien ja vapinaa aiheuttavien lääkkeiden käytön rajoittamisesta voi olla apua. Vapinakäden upottaminen muutamaksi minuutiksi viileään veteen ennen esiintymistä toimii joillakin.
Vähäinenkin alkoholin käyttö lievittää vapinaa ja osalla voi poistaa sen noin tunnin ajaksi. Alkoholi ei kuitenkaan sovi vapinalääkkeeksi eikä potilaiden alkoholinkäyttö ole tavanomaista runsaampaa.
Oireenmukainen lääkehoito tulee aloittaa, jos vapinan aiheuttama toiminnallinen tai sosiaalinen haitta on merkittävä. Osa ei hyödy riittävästi lääkehoidosta ja täysi oireettomuus saavutetaan vain harvoin. Parhaiten hoito tehoaa käsivapinaan, mutta pään vapinaan teho on vaatimaton.
Säännöllisessä käytössä toleranssin kehittyminen saattaa heikentää lääkkeiden tehoa. Teholtaan parhaita ovat propranololi ja primidoni, joiden on osoitettu vähentävän vapinan laajuutta 50–60 prosenttia. Ainakin puolet potilaista hyötyy hoidosta.
Alkuperäinen artikkeli liitteenä.
Lähde:
Lääkärilehti 19/14
Essentiaalinen vapina
Mikko Kärppä, Jukka Lyytinen
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Mikko Kärppä
LT, kliininen opettaja, neurologian erikoislääkäri Oulun yliopisto ja OYS, medisiininen tulosalue, neurologia.
Kuva:
Panthermedia
