Diabetes on merkittävä kansansairaus: sitä sairastaa noin 500 000 suomalaista eli vajaat 10 % koko väestöstä. Silmäongelmat ovat tavallisia sekä tyypin 1 (nuoruustyypin) että tyypin 2 (aikuistyypin) diabeteksessa. Diabetekseen liittyvä verkkokalvosairaus (retinopatia) on monen diabeetikon liitännäissairaus, ja sitä seurataan erityisesti määräaikaisin silmänpohjatutkimuksin. Diabetekseen liittyy kuitenkin myös muita silmäongelmia
Verkkokalvosairaus eli retinopatia
Verkkokalvosairaus kehittyy – kuten muutkin diabeteksen liitännäissairaudet – vähitellen vuosien kuluessa ja muutokset ovat pitkään oireettomia. Tyypin 1 diabeteksessa ei alkuun ole verkkokalvomuutoksia, mutta tyypin 2 taudissa niitä on jo toteamisvaiheessa noin 30 %:lla potilaista. Kun diabetes on kestänyt parisenkymmentä vuotta, on lähes kaikilla diabeetikoilla retinopatiaa, joskin se on usein lievää.
Verkkokalvosairaudessa hiussuonten rakenne muuttuu, ja tämä aiheuttaa näkyviä muutoksia ensin pienissä, myöhemmin suuremmissa silmänpohjan verisuonissa. Verenkierto häiriintyy ja verestä tihkuu silmän puolelle (verkkokalvolle) valkuaisaineita ja rasvoja, jotka haittaavat verkkokalvon toimintaa ja siten näköä. Verkkokalvosairauden paras ehkäisy on hyvä sokeritasapaino sekä hyvä verenpainetaudin ja mahdollisen munuaissairauden hoito. Tupakointi on aina haitaksi. Koska verkkokalvosairaus kehittyy vuosien aikana, siihen ehditään puuttua sopivana ajankohtana laserilla eli valopolttohoidolla. Laserilla vähennetään näön menetyksen vaaraa. Diabeetikon sokeutuminen on nykyään harvinaista.
Diabeetikoiden verkkokalvosairauden seurannasta ja hoidosta on olemassa Käypä hoito -suositus, joka helpottaa seurannan ja hoidon järjestämistä kaikkialla Suomessa. Useissa kunnissa diabeetikoiden silmänpohjatilannetta seurataan säännöllisillä silmänpohjan kuvauksilla
Silmälihakset
Jopa joka neljännellä diabeetikolla esiintyy ohimeneviä silmää liikuttavien lihasten halvauksia. Lihaksen toimintahäiriö voi olla kivuton tai kivulias, ja sen seurauksena potilas näkee kaksoiskuvia. Oire huolestuttaa tietenkin potilasta ja silmälääkärin pitää tutkia asia. Halvaukset ovat kuitenkin yleensä ohimeneviä ja korjaantuvat itsestään muutamassa kuukaudessa.
Sarveiskalvo
Terve sarveiskalvo on hyvin herkkä kosketukselle. Diabeteksessa tuntoherkkyys on heikentynyt ja tämä altistaa sarveiskalvon vaurioille ja tulehduksille. Sarveiskalvo on elävää kudosta. Diabeteksessa sarveiskalvon uusiutumisnopeus ja haavojen paranemiskyky ovat huonontuneet. Piilolinssien käytöstä kannattaa siksi kysyä silmälääkäriltä, sillä ne eivät ehkä aina ole hyväksi diabeetikolle.
Linssi
Diabeteksessa silmän linssiin eli mykiöön kertyy sokeriaineenvaihduntatuotteita. Nämä vetävät puoleensa vettä, ja siksi linssi turpoaa ja sen taittovoimakkuus kasvaa. Näkö käy epätarkaksi. Joskus diabetes todetaankin siitä, että potilas valittaa epätarkkaa näköä. Kun sokeritasapaino on hyvä, ei diabetes enää vaikuta taittovoimakkuuteen. Uusia silmälaseja ei kannata määrätä, ennen kuin sokeritasapaino on ollut riittävän pitkään kunnossa. Diabetes lisää myös jossain määrin harmaakaihin mahdollisuutta ja voi nopeuttaa sen kehittymistä.
Diabetekseen liittyy siis monenlaisia silmämuutoksia, ja osa niistä voi uhata näköä. Siksi diabeetikon on käytävä määrävälein silmälääkärin tutkimuksissa.
Tarkastanut:
Marja Aira
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri
