Borreliatartunnalle altistuttiin 70-luvulla enemmän kuin nykyään

Borrelioosille oltiin 50 vuotta sitten viisi kertaa altistuneempia kuin 2010-luvulla, selviää Turun yliopiston ja THL:n tutkimuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Turun yliopiston yhteisessä tutkimuksessa selvisi, että borrelioosille altistuneiden määrä oli huomattavasti suurempi 50 vuotta sitten verrattuna nykypäivään. Lymen borrelioosi oli tuolloin yleinen mutta huonosti tunnettu.

Bakteeriopin apulaisprofessori Jukka Hytösen tutkimusryhmä tutki THL:n kanssa vuosina 1968–1972 kerättyjä verinäytteitä. Viidesosa näytteistä sisälsi borreliabakteeria kohtaan muodostuneita vasta-aineita. Muutama vuosi sitten tehty vastaava tutkimus paljasti, että vuonna 2011 kerätyistä näytteistä ainoastaan neljä prosenttia sisälsi borreliavasta-aineita.

– Tutkimustulosten perusteella voimme sanoa, että 50 vuotta sitten borreliabakteerin aiheuttamat infektiot ovat olleet varsin yleisiä, ja taudin ilmaantuvuus on ollut paljon korkeampi kuin tänä päivänä, tohtorikoulutettava Julia Cuellar tutkimusryhmästä kertoo tiedotteessa.

Cuellarin mukaan tauti osataan nykyään tunnistaa ja hoitaa, mikä osin selittää infektioiden vähenemisen.

Altistuneita löytyi koko maasta

Tulokset osoittivat myös, että Lymen borrelioosille altistuneita löytyi puolivuosisata sitten koko Suomesta. Eniten borreliavasta-aineita kantavia oli Etelä- ja Keski-Suomessa.

– 1970-luvun taitteessa Lymen borrelioosi oli vielä tuntematon infektiotauti. Mielenkiintoista oli, että tutkimushenkilöt, joilla oli borreliavasta-aineita, tunsivat itsensä vähemmän terveeksi kuin henkilöt, joilla vasta-aineita ei ollut. Tämä oireilu saattoi hyvinkin johtua käynnissä olevasta borrelioosi-infektiosta, Jukka Hytönen pohtii.

Tutkimuksessa käytetyt näytteet ja taustatiedot kuuluvat THL:n ylläpitämään Autoklinikka-aineistoon. Autoklinikka-väestötutkimukseen osallistui vuosina 1966–1972 yli 50 000 vapaaehtoista.

Tutkimus on julkaistu Clinical Microbiology and Infection -lehdessä.

Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja

Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 22.10.2019.