Veren hyytymisen estohoitoa eli antikoagulaatiohoitoa saavan potilaan tilannetta suositellaan arvioitavan mm. perusverikokein vähintään kerran vuodessa, kirjoittaa Aino Lepäntalo katsauksessaan, joka julkaistaan Lääkärilehden Uudet antikoagulaatiohoidot -teemanumerossa.
Antikoagulaatiohoitoon liittyy suurentunut verenvuotojen riski erityisesti vanhuksilla ja potilailla, joilla on muita vuodolle altistavia sairauksia tai lääkityksiä. Vaaratekijät tulisi selvittää ja hoitaa mahdollisimman hyvin ennen antikoagulaation aloitusta. Alussa tiheämpi seuranta (1–3 kk välein) on tarpeen.
Tehostettua seurantaa (2–4 kertaa vuodessa) tarvitsevat iäkkäät potilaat ja potilaat, joilla on esitiedoissa anemiaa, trombosytopeniaa (verihiutaleiden niukkuutta), maksan tai munuaisten vajaatoimintaa tai muita vuotoriskitekijöitä.
Kohonnutta verenpainetta tulee vuoto- ja tukosvaaran vuoksi hoitaa huolellisesti. Myös anemia lisää antikoagulaatiohoitoon liittyvää vuotoriskiä ja kuolleisuutta. Siksi lieväkin anemia tulisi selvittää ja hoitaa.
Huomiota tulee kiinnittää myös antikoagulaatiohoidon mahdollisiin haittavaikutuksiin, hoitomyöntyvyyteen sekä muuhun lääkehoitoon ja luontaistuotteiden käyttöön.
Varfariinia käyttävillä potilailla komplikaatioiden riski kasvaa 2–3-kertaiseksi, jos INR-arvo heittelee. Hoitotasapainoa voidaan parantaa potilasohjauksella, lääkkeen tasaisella päiväannostelulla ja tarvittaessa pienellä K-vitamiinilisällä (100 µg/vrk).
Mahdollisissa vuototilanteissa kartoitetaan vuodon sijainti sekä riskiä lisäävät lääkitykset ja sairaudet. Vuoto hoidetaan paikallisesti. Merkittävässä vuodossa annetaan tukihoitoa (verensiirto, traneksaamihappo). Antikoagulaatiohoito tauotetaan tai kumotaan.
Lähde: Lepäntalo A. Antikoagulaatiohoidon seuranta ja verenvuotokomplikaatiot. Suom Lääkäril 2019;74:469–72.
kirjoittaja: Tiina Huttu
Kuva: Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 8/2019
Korjattu 5.3. klo 10.21 verihiutaleiden runsaus niukkuudeksi.
