Alaselkäkipu on erittäin tavallinen vaiva, ja yli 90 prosenttia tapauksista on epäspesifistä alaselkäkipua, jolle ei yleensä ole löydettävissä yksittäistä syytä. Hyvin harvoin taustalla on vakava syy, kirjoittavat Anna-Sofia Simula ym. Lääkärilehdessä.
Vaikka tarkkaa diagnoosia alaselkäkivulle ei useimmiten löydy, on tärkeää antaa potilaalle ymmärrettävä selitys oireille. Epätietoisuuden on osoitettu olevan yhteydessä suurempaan kipuherkkyyteen, kärsimykseen ja epäedullisiin selviytymiskeinoihin. On tärkeää kysyä myös potilaan käsityksiä kivun taustoista ja oikaista virheet. Potilaan odotuksilla on suuri merkitys hoitotuloksen kannalta.
Alaselkäkivulla on vahva taipumus uusiutua, ja monet psykososiaaliset tekijät lisäävät pitkittymisen riskiä. Yksilölliset tekijät huomioiva lääkkeetön hoito on ensisijainen. Kipulääkkeitä voidaan käyttää lyhytaikaisesti rinnalla, mutta ei ainoana hoitona. Alaselkäkipuista kannustetaan liikkumaan. Sairauslomien tulee olla lyhyitä, ja potilas on syytä ohjata herkästi fysioterapeutin arvioon.
Alaselkäkivun luonnollisen kulun mukaan potilaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: paranevat, uusiutuvat ja yhtäjaksoisesti oireilevat. Alaselkäkivun ja työstä poissaolon pitkittymisen vahvoja riskitekijöitä ovat voimakas kipu, uskomus kivun pitkittymisestä, passiiviset selviytymiskeinot, katastrofointi, pelko-välttämiskäyttäytyminen, masennus, uniongelmat, stressi, työttömyys, matala koulutustaso ja matala sosiaaliluokka. Joissakin tapauksissa epätarkoituksenmukaiset liikemallit saattavat ylläpitää alaselkäkipua. Iskiasoireyhtymässä toipuminen on hitaampaa.
Lähde: Simula A-S, Holopainen R, Lausmaa M, Takatalo J, Arokoski J, Karppinen J. Alaselkäkivun tutkiminen ja hoito perusterveydenhuollossa. Suom Lääkäril 2018;73:1059–62.
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 17/2018.
Teksti: Marianne Jansson
Kuva: Fotolia
