1. Olenko allerginen siitepölylle? Miten siitepölyallergiaa tutkitaan?
Siitepölyallergian, kuten muidenkin allergioiden, toteaminen perustuu oireisiin ja niiden ajalliseen yhteyteen aiheuttaviin aineisiin. Herkistyminen voidaan todeta joko ihopistokokeen tai verinäytteestä määritettävien IgE-vasta-aineiden avulla.
Ihopistokokeen (niin sanottu prick-testi) avulla voidaan tutkia, onko potilaalla ylipäätään atooppista taipumusta tai onko tämä herkistynyt jollekin hengityksen kautta kehoon joutuvalle allergeenille, esimerkiksi siitepölylle.
Vaihtoehto ihopistokokeelle on verikoe. Verinäytteestä tutkitaan, onko siinä allergeeneille spesifisiä IgE-vasta-aineita. Allergisen ihmisen elimistö tuottaa vasta-aineita allergiaa aiheuttavaa ainetta kohtaan.
Todettu herkistyminen (eli positiiviset testitulokset) ei varmista allergiaa, vaan testitulokset pitää suhteuttaa oireisiin. Monet potilaat ovat herkistyneet yleisille hengitystieallergeeneille, mutta saavat vain lieviä oireita tai ei ollenkaan oireita.
2. Mitä allergioita voidaan testata?
Ihopistokokeiden perussarjaan kuuluu Kansallisen allergiaohjelman suosituksen mukaan kahdeksan allergeenia: koivu, timotei, pujo, kissa, koira, hevonen, ulkohome ja pölypunkki.
Perussarja kertoo samalla muustakin. Suomen ylivoimaisesti yleisimmät siitepölyt ovat koivu, timotei ja pujo. Koivun testaaminen riittää myös yleensä myös leppään, jota ei tarvitse erikseen testata. Timotei puolestaan kattaa hyvin heinien siitepölyt ja pujo mykerökukkaiset, joihin kuuluu muun muassa erilaisia rikkaruohoja ja viherkasveja.
Testaus perussarjan allergeeneilla paljastaa suurella todennäköisyydellä ylipäätään atooppisen herkistymisen. Perussarjan lisäksi isoissa testausyksiköissä on saatavilla joukko erityissarjoja.
Verikokeesta vasta-aineet voidaan määrittää ryhmätestinä tai niitä voidaan määrittää yksittäisiä allergeeneja kohtaan, silloin kun kysymys on selkeä. Tutkimuksella selviää esimerkiksi, sopivatko kissan lähellä oleskelun aiheuttamat hengitystieoireet IgE-välitteisen allergian aiheuttamiksi.
Oikean tutkimuksen valintaan vaikuttavat monet asiat ja testien tarpeellisuudesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Jos oireet ovat selkeitä ja yhteydessä altistukseen ei allergiatestiä useinkaan tarvita.
3. Miten ihopistokoe eli prick-testi tehdään?
Ihopistokokeita tehdään sairaaloiden ja klinikoiden allergiatutkimusyksiköissä, jotka ovat usein osa ihotautiyksikköä. Lääkäri tekee lähetteen testeihin, mikäli ne arvioidaan oireiden ja kliinisen tutkimuksen perusteella aiheelliseksi.
Ihopistokokeessa tutkittavan allergeenin uutetta pistetään potilaan ihoon. Positiivinen reaktio osoittaa herkistymisen kyseiselle allergeenille. Se ei osoita varmuudella kliinistä allergiaa tai syy-yhteyttä oireisiin.
Allergeenin aiheuttama tulehduksellinen reaktio on kutiseva paukama, jonka ympärillä on usein myös punoitusta. Se on tavallisesti suurimmillaan 15 minuutin kuluttua pistosta. Positiiviseksi tulokseksi tulkitaan vähintään kolmen millimetrin reaktio.
Histamiiniliuosta käytetään positiivisena kontrollina testin aikana. Esimerkiksi kortisonin, antihistamiinin ja eräiden psyykenlääkkeiden käyttö edeltävien päivien aikana voi estää paukaman synnyn ja luotettavan testauksen.
4. Milloin saan tuloksen?
Ihopistokokeen tulos on luettavissa 15 minuutin kuluessa testin tekemisestä. Tulosten tulkinnan tekee lääkäri.
5. Kumpi on parempi, verikoe vai ihopistokoe, jos epäillään allergiaa?
Molempia tutkimuksia käytetään edelleen, mutta ihopistokokeita tehdään nykyään aiempaa vähemmän. Monissa tapauksissa vastaus saadaan helpommin, kun lääkäri tilaa verikokeen eli IgE-vasta-aineiden ryhmätestin.
On tärkeä keskustella lääkärin kanssa testien tarpeellisuudesta ja siitä, kumpi testi soveltuu omassa tapauksessa paremmin.
6. Voiko lapselle tehdä ihopistokokeen?
Voi tehdä. Ihopistokoe on etenkin pienten lasten allergiaa tutkittaessa käytännöllisin vaihtoehto, koska verinäytteen otto heiltä on hankalaa.
7. Pelkään, että olen allerginen siitepölylle. Selvitetäänkö samalla testillä kaikki muut mahdolliset allergiat?
Allergian toteaminen perustuu ensisijaisesti oireisiin ja on järkevää testata vain oireita aiheuttavat aineet. ”Kaikkien mahdollisten allergioiden” testaaminen ei ole järkevää, vaan tutkimuksia on tehtävä kohdennetusti yksilöllisesti huomoiden oireet ja kliiniset löydökset.
Allergiaa voi selvittää joko useita allergeeneja kerralla selvittävillä ryhmätesteillä tai tutkimalla yksittäisiä allergeeneja. Molempia tapoja voidaan käyttää sekä ihopistokokeella että verikokeella tehtävässä allergiatestissä.
Yhteisymmäryksessä lääkärin kanssa päädytään oireiden ja mahdollisten aiheuttajien perusteella sopivaan testimenetelmään.
8. Kuinka monella testatuista on testin mukaan allergia?
Suomessa tehdään vuosittain arviolta 40 000–50 000 ihopistokoetta, mutta viime vuosina määrä on vähentynyt.
Vuonna 2017 Hyksin Iho- ja allergiasairaalassa tehtiin noin 4 700 ihopistokokeen perussarjaa. Reaktioista oli positiivisia koivulle 35 prosenttia, koiralle 31 prosenttia, kissalle 28, timoteille 27, pujolle 14 ja hevoselle 11 prosenttia.
Lue lisää:
Allergikoille tiedossa hankala vuosi, koivun ennustetaan kukkivan voimakkaasti
Allergiaoireet kuriin omahoidon ohjeiden avulla
Kenelle siedätyshoito on hyvä vaihtoehto?
Kirjoittaja
Tiiamari Pennanen
toimittaja
Kuva
Leena Petman, HUS
Artikkeli perustuu Lääkärilehdessä 12/2019 julkaistuun tiedeartikkeliin Allergian ihopistokokeiden perussarja on aika yhtenäistää.
Tiedeartikkelin kirjoittajat:
ALEXANDER SALAVA
LT, FT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri
HUS, Iho- ja allergiasairaala
LEENA PETMAN
erikoissairaanhoitaja
HUS, Iho- ja allergiasairaala
ERKKA VALOVIRTA
dosentti, professori h.c., lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkäri
TYKS, keuhkosairausoppi ja kliininen allergologia
TARI HAAHTELA
professori, emeritus
HUS, Iho- ja allergiasairaala
Kansallinen Allergiaohjelma 2008–2018
Potilaan Lääkärilehteä varten artikkelin on muokannut:
Tiiamari Pennanen
toimittaja
