Diabetologia-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan useimmilla tyypin 1 diabetesta pitkään sairastaneilla potilailla saattaa yhä olla aktiivisia beetasoluja, jotka tuottavat vähäisiä määriä insuliinia. Tähän asti on oletettu, että sairaus tuhoaa kaikki insuliinia tuottavat beetasolut.
Tutkimuksessa hyödynnettiin uutta, erittäin herkkää analyysiä, jolla voidaan havaita huomattavasti pienempiä insuliinipitoisuuksia kuin aikaisemmin. Tutkimuksessa oli mukana 74 potilasta. He olivat olleet diagnoosin saadessaan keskimäärin 16-vuotiaita (9–23 v) ja sairastaneet keskimäärin 30 vuotta (19–41 v). Potilaille tehtiin ns. mixed meal -toleranssitesti.
Tutkimuksen mukaan heistä 54 potilaalla oli toimivia beetasoluja. Tutkijoiden mukaan löytö viittaa siihen, että aktiivisia beetasoluja olisi tulevaisuudessa ehkä mahdollista elvyttää.
Lisää testausta tarvitaan
Emeritusprofessori, ylilääkäri Olli Simell Turun yliopistosta suhtautuu tulokseen hieman varauksella mutta pitää sitä mielenkiintoisena. Löydös pitäisi toistaa erikseen aikuisilla koehenkilöillä ja lapsilla.
Simell pitää erikoisena sitä, että potilailta rasituksessa mitatut insuliinipitoisuudet olivat hyvin samansuuruiset kuin ilman rasitusta. Lisäksi insuliinipitoisuudet mixed meal -toleranssitestin jälkeen olivat lähellä paastoarvoa, kun ne normaalisti suurenevat selvästi.
– Se vaikea kysymys on, onko vaste todellinen, kun insuliinipitoisuudet ovat näin tavattoman pieniä. Lisäksi rasituskoe antaa niin matalia arvoja, ettei niitä saada näkyviin kuin tässä tutkimuksessa käytetyllä uudella mittausmenetelmällä. Näin pienille insuliinipitoisuuksille ei oikein ole käytettävissä verrokkeja, joten jää arvailujen varaan, onko ilmiö todellinen vai artefakta.
Hän muistuttaa, että beetasolujen toimintaa säätelevät hyvin monet mekanismit.
Simellin mukaan tutkimuksen perusteella ei voi arvioida, saataisiinko tällaisten potilaiden insuliinivaste elpymään.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
