Ulosteen pidätyskyvyttömyys aiheuttaa edelleen häpeää, ja potilaat ovat haluttomia puhumaan siitä lääkärinsä kanssa. Vaivasta kärsivät erityisesti naiset.
LL Kirsi Lehto tutki väitöskirjassaan ulosteinkontinenssin esiintyvyyttä ja hoidon tuloksia. Hänen mukaansa joka kymmenes kärsii kaasun tai ulosteiden pidätyskyvyttömyydestä. Noin viidellä prosentilla sitä esiintyy kahdesti kuukaudessa.
Ulosteen karkaamisesta kärsivä ihminen ei pysty pidättelemään suolikaasua (pieru) tai ulostetta. Kirurgiset toimenpiteet, synnytykseen liittyvä sulkijalihasvaurio, neurologiset sairaudet ja peräsuolen ulospullistuminen ovat ulosteen pidätyskyvyttömyyden tavallisimpia syitä. Ulosteen pidätyskyvyttömyyteen liittyy usein virtsan pidätyskyvyttömyyttä.
Kaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyyden ensisijainen hoito on ei-kirurginen. Itsehoitoon kuuluu suolen toiminnan tasaaminen ruokavaliolla ja apteekista saatavilla itsehoitolääkkeillä. Toinen itsehoidon kulmakivi on lantionpohjan lihasten vahvistaminen samoilla harjoitteilla kuin käytetään virtsankarkailussa. Jos muutaman viikon itsehoito ei auta riittävästi, on syytä hakeutua lääkäriin. Joissakin tapauksissa harkitaan myös kirurgisia hoitomuotoja.
Lehdon väitöstutkimuksen mukaan vain 27 % ulosteen pidätyskyvyttömyydestä kärsivistä potilaista oli keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Kuitenkin peräti 66 % heistä koki tarvitsevansa apua vaivaansa ja vain 10 % oli sitä saanut.
Ulosteen pidätyskyvyttömyys on yleinen ja erittäin intiimi vaiva, josta potilaat ovat haluttomia keskustelemaan. Lehto toivoo, että terveydenhuollon henkilöstö tiedostaisi tämän ja rohkaisisi potilaita puhumaan ongelmastaan.
Lähteet:
Kirsi Lehdon väitöskirja Suolikaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyys. Esiintyvyys, hoito ja pitkäaikaistulokset – Anal incontinence. Occurrence, management and long-term outcome.
Terveyskirjasto: Ulosteen pidätyskyvyttömyys (ulosteen karkaaminen, ulosteinkontinenssi).
Kuva: Panthermedia
