Uhkaako tuberkuloosi?

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi hiljattain valtakunnallisen tuberkuloosiohjelman. Onko tauti yleistymässä Suomessa?

Tuberkuloositapauksia on uutisoitu viime vuosina Suomessa toistuvasti. Lähi­alueista Venäjällä ja Virossa tuber­kuloosia on selvästi enemmän kuin Suomessa. Uhkaako tuberkuloosi ­yleistyä, ylilääkäri Taneli Puumalainen sosiaali- ja terveys­ministeriöstä?

– Ei. Suomessa tuberkuloositapausten määrä laskee jatkuvasti. Vuosittain ­tartuntoja todetaan noin 300. Suurin osa tapauksista todetaan iäkkäillä suoma­laisilla, joiden vanha tartunta aktivoituu vastustuskyvyn heiketessä.

– Venäjällä tavataan lääkeresistenttejä kantoja lähinnä vankien ja muiden sosiaalisesti syrjäytyneiden keskuudessa. Suomessa on havaittu 0–6 lääkeresistenttiä tuberkuloositapausta vuodessa. Ei ole odotettavissa, että tilanne täällä huonontuisi selvästi. Mutta tuberkuloosin käydessä harvinaisemmaksi jokainen tartunta on uutinen.

STM julkaisi hiljattain valtakunnallisen tuberkuloosiohjelman. Miksi?

– Tuberkuloosin epidemiologia, testaus ja hoito ovat muuttuneet. Kolmannes tuberkuloositapauksista todetaan ­maahan­muuttajilla, joilla lapsena saatu tartunta aktivoituu. Lääkärin on hyvä muistaa, että tuberkuloosi voi vaivata myös työikäistä.

– Aiemmin tuberkuloosi todettiin usein tuberkuliinitestillä ja keuhkoröntgen­kuvien avulla. Nykyään on uusia laboratoriotestejä, joilla tartunta voidaan todeta. Myös taudin hoito on muuttunut. Nykyään hoito aloitetaan neljällä lääkkeellä ­aiemman kolmen sijaan. On myös alettu painottaa valvottua hoitoa eli vaikkei potilas olisi sairaalassa, lääke annetaan hoitajan silmien alla.

Lasten tuberkuloosirokotukset lopetettiin 2006. Vaikuttaako se jotenkin tuberkuloosi­tilanteeseen?

– Tartuntojen määriin se ei vaikuta, mutta tartuntaepäilyjen selvittämiseen kyllä. Tuberkuloosi on erityisen vaarallinen lapsille. Aiemmin oli enemmän aikaa ­selvittelyihin, nyt annetaan helposti suojalääkitys varmuuden vuoksi, jos ­tartunta on mahdollinen.

Hertta Vierula
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 40/2013.