Ihomelanooman leikkauksen jälkeen potilaalla on yli kymmenkertainen riski saada uudelleen melanooma verrokkiväestön melanoomariskiin verrattuna. Toisen melanooman riski on suurin kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Tavallisimmin toinen melanooma löytyy kehon samasta osasta kuin ensimmäinenkin.
Tukholmassa dermatologi, plastiikkakirurgi ja onkologi muodostavat melanooman hoitotiimin, jossa on mukana vastuusairaanhoitaja jokaiselta erikoisalalta. Vartalon alueen ohuet melanoomat leikkaa yleensä dermatologi ja paksummat, vartijaimusolmukebiopsian vaativat melanoomat ja raajojen melanoomat leikkaa plastiikkakirurgi. Kaikkien leikattujen potilaiden ihon tarkastaa kokenut dermatologi, joka käyttää apuna dermatoskopiaa. On tärkeää, että kaikki ihoalueet jalka- ja hiuspohjaa myöten tarkastetaan. Kokenut lääkäri osaa suurennuslasilla tarkastellen luokitella epäilyttävät luomet varsin tarkasti niin, että turhien luomenpoistojen määrä on saatu minimoiduksi.
Vuosina 1976–87 Tukholman alueella todettiin samanaikaisia melanoomia 3,3 %:lla potilaista. Vuosien 1990–2006 aikana niitä oli 4,8 %:lla. Vuosina 2006–2007 aikana leikattiin 168 melanoomaa, ja leikatuista 17 potilaalla ilmeni toinen melanooma vuoden kuluessa ensimmäisestä leikkauksesta. Toisen melanooman varhainen diagnosointi kannattaa: vain kaksi näistä melanoomista oli T-luokitukseltaan huonompi kuin ensimmäinen, yhden T-luokka oli sama ja kymmenen pienempi kuin ensimmäisen.
Melanoomat yleistyvät: 1970-luvulta uusien melanoomien määrä on viisinkertaistunut Ruotsissa. Kirjoittajien mukaan T2–T4-luokan melanoomat (paksuus yli 1 mm) ovat yleistyneet ja lähes puolet kaikista invasiivisista melanoomista on paksumpia ja huonoennusteisempia. Melanoomapotilaiden primaaridiagnostiikkaan ja seurantaan kuuluu huolellinen koko ihoalueen kliininen tutkiminen. Ihanteellista olisi, jos melanoomapotilaan hoidon ja seurannan voisi järjestää moniammatillinen tiimi Tukholman mallin mukaan.
Lapins J, Emtestam L, Hedblad M-A ym. Samtidiga primära maligna melanom missas ofta. Läkartidningen 2013;110:410–2.
Sirkku Jyrkkiö
dos, osastonylilääkäri,
TYKS, syöpätautien klinikka
Julkaistu Lääkärilehdessä 15/13.
