Eri puolilla maata on herätty pohtimaan ja järjestämään toiminnallisiksi häiriöiksi kutsuttujen oireiden tai oireyhtymien hoitoa.
TAYS:ssa on pari vuotta toiminut väsymystyöryhmä, OYS:ssa aloittelee ympäristöherkkyystyöryhmä, ja HUS on juuri perustamassa poliklinikkaa toiminnallisten häiriöiden hoitoon.
Myös sosiaali- ja terveysministeriö on kiinnittänyt asiaan huomiota ja pyytänyt HYKS:ssa toimivaa asiantuntijaryhmää laatimaan suosituksen toiminnallisten häiriöiden hoidon järjestämisestä.
– Tämä on tärkeä asia, joka pitää tiedostaa uudella tavalla. Toiminnallisista häiriöistä kärsiviä on vähätelty, ja on puhuttu luulosairaudesta. Kun tietoa on tullut lisää, on havaittu, että kyseessä on merkittävä potilasryhmä, jolla on oikeita hankalia ongelmia, jotka pitäisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntijaryhmään kuuluva ylilääkäri Risto Vataja HYKS:n Psykiatriakeskuksesta.
Toiminnallisilla häiriöillä tarkoitetaan potilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua haittaavia oireita ja oireyhtymiä, joiden syy ei perusteellisissakaan somaattisissa tai psykiatrisissa tutkimuksissa selviä.
Kun selitystä ei löydy
Yleislääkäri kohtaa vastaanotollaan toiminnallisista oireista kärsiviä potilaita usein. Suurin osa oireista on lieviä. Osa potilaista kuitenkin kärsii hankalista, toimintakykyä haittaavista oireista, joille ei löydy selitystä. Moni ajautuu raskaaseen tutkimuskierteeseen.
Nyt potilaita halutaan auttaa moniammatillisten poliklinikoiden tai työryhmien keinoin. Tarkoitus on paitsi hoitaa, myös kehittää hoitoon parempia toimintamalleja ja tehdä tutkimustyötä. Tavoitteena on luoda erikoissairaanhoitoon taho, joka on vastuussa kokonaishoidosta. Lisäksi tarvitaan hoidon porrastusta.
– Perinteisesti tätä potilasryhmää on hoidettu perustasolla. Hyvissä pitkissä hoitosuhteissa lääkärit ovat pitäneet langat käsissään. Nykyisin terveydenhuolto on pirstoutunut eri erikoisaloille ja on yhä vaikeampi saada pitkiä hoitosuhteita ja hallita asioita. Tarvitaan fokusoitua toimintaa, pohtii apulaisylilääkäri Sami Räsänen OYS:sta.
OYS:n ympäristöherkkyystyöryhmässä ammattitautipoliklinikan, kuntoutustutkimuspoliklinikan ja yleissairaalapsykiatrian poliklinikan edustajat yhdessä miettivät vaikeasti oireilevan ympäristöherkän potilaan tilannetta. Tarvittaessa mukaan pyydetään muita erikoisaloja.
– Testaamme toimintamallia sisäilmaongelmiin liittyvän potilasryhmän ympärillä, Räsänen kertoo.
HUS:ssa perusteilla olevan poliklinikan kohteena ovat kaikki toiminnalliset häiriöt.
– Olemme ensimmäinen toiminnallisten häiriöiden poliklinikka Suomessa, ja liikkeelle lähdetään nollasta. Alussa työote on todennäköisesti koordinoiva ja konsultoiva, kertoo Risto Vataja.
Väsyneet potilaat pilottiryhmänä Tampereella
TAYS:ssa mietittiin uusiksi palveluprosesseja ja haluttiin luoda parempia palvelukokonaisuuksia monisairaille potilaille. Monioireisten pilottiryhmäksi valittiin väsyneet potilaat, jotka tyypillisesti ohjautuvat monille erikoisaloille.
– Kyse on ihmisistä, joilla on vaikeita oireita ja toimintakyvyn laskua, mutta joille ei ole voitu osoittaa yhtä selkeää diagnoosia, sanoo vastaava ylilääkäri Virpi Heikkinen TAYS:n kuntoutustutkimuspoliklinikalta.
Käsitettä toiminnalliset häiriöt ei Tampereella ole haluttu käyttää tässä yhteydessä.
– Perusidea on tehdä diagnostinen selvittely koordinoidusti, kertoo Heikkinen.
Mukana työryhmässä ovat sisätautien, neurologian ja yleissairaalapsykiatrian poliklinikat sekä unipoliklinikka. Toimintaa koordinoi kuntoutustutkimuspoliklinikka.
– Kaikki poliklinikat tekevät oman erikoisalansa mukaiset selvittelyt. Lopussa kokoonnutaan väsymystyöryhmän kokoukseen, jossa potilas on mukana, Heikkinen kertoo.
Prosessi pyritään viemään läpi puolessa vuodessa.
Selvittelyissä on usein löydetty väsymykselle muu selitys kuin krooninen väsymysoireyhtymä. Monesti syitä on useita. Potilaalta saattaa löytyä jotain lievää endokrinologista ongelmaa, lievää masennusta, unihäiriöitä tai rautavarastojen niukkuutta. Taustalla voi olla pitkään kestänyt kuormittava elämäntilanne.
Osa potilaista on saanut väsymystyöryhmästä ja kuntoutuksesta apua ja jopa palannut työelämään. Kaikille ei kuitenkaan ole apua löytynyt.
– Toimintamalli hakee vielä muotoaan, Heikkinen kertoo.
Teksti:
Anne Seppänen
Toimittaja
Kuva:
Jussi Helttunen
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 44/2018
