VR on tämän tästä julkisuudessa siksi, että junat eivät kulje. Aina kun voi, VR vierittää vastuun ongelmista rataverkosta vastaavalle Liikennevirastolle, joka ei pidä ratoja sujuvan liikenteen edellyttämässä kunnossa. Junaa turhaan odottava matkustaja tuskin miettii, kumpi julkinen toimija on milloinkin suurempi syypää.
Posti kamppailee ongelmissa, joita esim. Lääkärilehden tilanne kuvaa hyvin. Lääkäriliitto maksaa postille sopimuksesta, jossa Posti lupaa kantaa lehden perille perjantaisin. Tiedämme, että liian usein näin ei tapahdu. Posti ei noudata sopimaansa, mutta nostaa vuosittain palvelunsa hintaa. Vaihtoehtoista jakeluverkkoa ei ole.
Tuoreet uutiset ovat kertoneet, kuinka Finnairilla ja sen tytäryhtiöllä Norralla on ollut suuria vaikeuksia lentää markkinoimiaan lentoja. Runsaasti kotimaan lentoja on peruuntunut niin yllättäen, että asiakkaat ovat voineet vain todeta jääneensä jumiin kuka minnekin. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan ongelmista merkittävä osa johtuu lentoyhtiöiden omista päätöksistä muuttaa rakenteitaan – asiakkaista piittaamatta.
Edellä kuvatut kokemukset ovat hyvää pitää mielessä, kun sote-uudistuksen valmistelu etenee.
Terveydenhuoltojärjestelmä on osa kansallista infrastruktuuria. Kaikki yllä mainitut yhtiöt hoitavat myös osaa infrastruktuurista. Yksi sote-keskustelun kestoaiheita on julkisen ja yksityisen toiminnan työnjako uudistuvassa terveydenhuollossa. Edellä kuvatut kokemukset kertovat, ettei kysymys ole ollenkaan yksinkertainen.
Valtio omistaa kokonaan VR-Yhtymä Oy:n ja Posti-Group Oyj:n sekä enemmistön pörssikonserni Finnairista. Liikennevirasto on osa valtionhallintoa. Voidaan siis hyvällä syyllä puhua julkisista toimijoista. Silti ne eivät näytä hoitavan vastuitaan niin kuin kansalaisella on oikeus odottaa. Julkinen omistajavalta ei näytä takaavan, että yhteinen infrastruktuurimme pysyisi kunnossa ja toimisi hyvin.
Huomio kiinnittyy siihen, että VR, Posti ja Finnair ovat kaikki osakeyhtiöitä. Kun julkinen toiminto yhtiöitetään, se saa oman elämän, jolle osakeyhtiölaki antaa kehykset. Yhtiöstä vastaa hallitus, jonka tulee keskittyä yhtiön hyvään hoitoon. Osakeyhtiön hallitus ei saa kantaa vastuuta yhteisestä infrastruktuurista.
Julkinen omistaja vaikuttaa valitsemalla hallituksen ja asettamalla tavoitteita. Usein nämä tavoitteet ovat ristiriitaisia: kaksikasvoinen valtio vaatii yhtä aikaa kovia osinkoja kassaansa ja yritystaloudellisesti kannattamattomien palvelujen ylläpitoa. Tiukan paikan tullen palvelut saavat mennä.
On ilmeisen väärin olettaa, että julkinen omistaminen johtaa ilman muuta yhteiseen hyvään. Yksityisellä omistamisella ei ole sen parempaa tarjottavaa. Yksityinen sähköverkkoyhtiö Caruna ilmoitti hiljattain poikkeuksellisen rajuista hinnankorotuksista. Asiakkailla taas ei ole vaihtoehtoa, koska sähköverkko on välttämätöntä infrastruktuuria.
Infrastruktuurin omistaminen ei ole mitä tahansa bisnestä, eikä se sovi kelle tahansa. Tämä olisi päättäjien pidettävä mielessä, kun he pystyttävät terveydenhuollon uusia rakenteita. Niihin ei saa syntyä uusia veeärriä, posteja, finnaireja eikä carunoita.
Tämä ei tarkoita, että sotessa ei olisi sijaa kaikenmuotoisille julkisille ja yksityisille toimijoille. Täytyy olla. Näiden tulee vain olla oikeissa tehtävissä oikeilla ehdoilla. Oleellista on, että kokonaisuudesta huolehtii taho, jolla on keinot, tahto ja valta kantaa vastuuta yhteisestä edusta.
Terveydenhuollossa ei saa käydä niin, että omistaja-arvo – julkinen tai yksityinen – ohittaa ihmisarvon tai osakkeenomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus syrjäyttää kansalaisten yhdenvertaisuuden.
Hannu Ollikainen
Kirjoittaja on Lääkärilehden vastaava päätoimittaja
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 7/16.
Lue myös:
Sote on enää toteutusta vailla
Keventäen sote saisi vauhtia
Ne-henki on myrkkyä kehitykselle
