Maan hallitus liioitteli häpeilemättä, kun se ilmoitti tehneensä sote-ratkaisun. Uudesta sote-järjestelmästä on hallituksen jäljiltä valmiina tuskin prosenttiakaan. Vuosia kestänyt poliittinen päätöksenteko sai vihdoin kasaan uudistuksen kehykset, mutta itse ratkaisun sisältö on täysin auki. Edessä on valtava urakka, mutta myös ainutlaatuisia mahdollisuuksia saada aikaan hyviä ja kauaskantoisia muutoksia.
Poliittisten päättäjien jälkeen sote-uudistusta jatkavat virkamiehet, asiantuntijat, terveydenhuollon henkilöstö ja monipuolinen joukko alan sidosryhmiä. Kaikkiin näihin ryhmiin kuuluu ja tulee kuulua lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia. Jokainen ammattilainen voi vaikuttaa siihen, millaisen sote-uudistuksen käytännössä saamme. Tyytymättömyyden voi nyt vihdoin suunnata entistä paremman terveydenhuollon suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kun kaikki on auki, on oikea hetki tuoda esiin jokainen entistä parempi vaihtoehto.
Poliittinen prosessi ansaitsi ja sai kovaa kritiikkiä asiantuntijoiden sivuuttamisesta monissa tärkeissä käänteissä. Tämän ei pidä antaa lannistaa. Seuraavissa soten vaiheissa asiantuntemuksen tarve vain kasvaa. Uudistuksesta ei tule mitään, jos asiantuntijoita väheksyvä linja jatkuu. Siihen ei yksinkertaisesti ole poliittisesti eikä taloudellisesti varaa.
Silti on hyvä ymmärtää, että asiantuntijan rooli on toisenlainen kuin joskus aikaisemmin. Osallistuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Maailma ei parane sillä, että kaksi huippuasiantuntijaa manailee keskenään, kuinka kukaan ei tule kysymään kummaltakaan asioiden todellista laitaa. Jos haluaa vaikuttaa, täytyy ilmoittautua mukaan, näkyä, kuulua ja sietää myös tieteellistä keskustelua pinnallisempi asioiden käsittely julkisuudessa.
Uudistuksen toteuttaminen tarvitsee terveydenhuollon ammattilaisten panosta kaikilla tasoilla. Mielenkiintoisin uutuus on epäilemättä sote-alueiden järjestämistyötä valvomaan perustettava ”vahva valtion ohjaus”. Moni hymähtänee, ettemme olisi nyt läheskään yhtä syvällä ongelmissa, jollei terveydenhuollosta olisi ensin määrätietoisesti purettu vahvaa valtion ohjausta. Hyvä kuitenkin, että virheistä otetaan opiksi. On lisäksi toivottava, että karvaat kokemukset riittävät myös varmistamaan uudelle ohjausyksikölle onnistumiseen riittävät voimavarat. Vastuisiin nähden järjettömästi aliresursoituja kuplia on nähty ja koettu enemmän kuin riittävästi.
Yhtä tärkeää on, että sote-alueilla ja kaikissa terveyspalveluja tuottavissa yksiköissä syntyy tahto ja into ottaa uudistuksesta kaikki irti. Tämä ei käy helposti. On niin paljon helpompaa pysytellä tutuissa kuvioissa – ja moittia niitä. Nyt avautuvaa tilaisuutta heittää vanhaa menemään ja kehittää tilalle uutta ei tule uudelleen moneen vuosikymmeneen, ja olisi surullista, jos emme käyttäisi tätä hetkeä täysimittaisesti hyväksi. Suuriin saavutuksiin ei nyt tarvita muuta kuin että terveydenhuollossa syttyy sellainen uudistamisen palo, johon kaikki sektorilla työskentelevät pääsevät ja lähtevät mukaan.
Sote on jo käsitteenä moniammatillinen ja sisältää suuria odotuksia perinteisesti mieluummin lokeroituvien kuin yhteistyöhakuisten järjestelmien integraatiosta. Edessä on vaativia keskusteluja, joissa eri näkökulmista haetaan yhteistä hyvää. Kyseenalaistaminen, luovat ratkaisut ja yhteistyö ovat ainoita keinoja kehittää yhteiskuntaa palveluineen, kun taloudellinen kasvu ei enää tuota uutta jaettavaa.
Hannu Ollikainen
Kirjoittaja on Lääkärilehden vastaava päätoimittaja
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 47/2015 (20.11.)
