Aikuisilla sokerin ja karieksen välillä näyttää olevan lineaarinen annosvaikutussuhde, missä sokerin määrä on merkityksellisempi kuin sokerinsaannin tiheys. Näin todettiin Journal of Dental Research -lehdessä julkaistussa pitkittäistutkimuksessa.
Tutkimuksessa oli mukana 1 702 aikuista, jotka olivat osallistuneet vähintään kahteen kolmesta laajasta suomalaisväestön suunterveyttä tarkastelleesta tutkimuksesta (Terveys 2000, Aikuisten suunterveyden seurantatutkimus 2004/5, Terveys 2011). Sokerin käytön tiheyttä ja määrää kysyttiin ravintokyselyllä. Vaurioituneiden hampaiden määrää arvioitiin DMFT-indeksillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, vaikuttaako fluorihammastahnan käyttö sokerinsaannin ja karieksen väliseen yhteyteen.
Tutkijoiden mukaan keskimääräinen sokerin päivittäissaanti oli 110 g, joskin sukupuoli ja ikä aiheuttivat merkitsevää vaihtelua määrässä. Sokeria syötiin keskimäärin 3,2 kertaa päivässä, ja tiheyteen vaikuttivat mm. sukupuoli, koulutus, harjauskertojen määrä ja fluorihammastahnan käyttö. Sokerin käytön määrä ja tiheys näyttivät kulkevan käsi kädessä.
Tutkimuksen mukaan aikuisten käyttämän sokerin määrällä ja DMFT-indeksillä oli merkitsevä yhteys seurannan aikana. DMFT-indeksi nousi 0,9 yksiköllä jokaista syötyä 10 g sokeriannosta kohden. Vastaavaa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt sokerin käytön tiheyden ja vauriohampaiden välillä, vaikka tutkimus osoitti, että myös sokerinsaannin tiheys oli lineaarisesti yhteydessä kariekseen. Päivittäinen fluorihammastahnan käyttö ei pystynyt kumoamaan sokerin ja karieksen välistä yhteyttä, mutta säännöllinen fluorin käyttö heikensi suhdetta.
Lähde:
Bernabé E, Vehkalahti MM, Sheiham A, Lundqvist A, Suominen AL. The Shape of the Dose-Response Relationship between Sugars and Caries in Adults. J Dent Res. 2015. Julkaistu verkossa 9.11.2015.
Kirjoittaja:
Annika Nissinen
toimittaja
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia
Julkaistu alunperin Hammaslääkärilehdessä 3/2016.
Kuva: Panthermedia
