Potilaan Lääkärilehden sarjassa potilas kertoo, miltä toimenpide omasta mielestä tuntui. Tällä kertaa Arto Hannolin kertoo, millaista oli aivolisäkkeen kasvaimen sädehoidossa.
"Minulla todettiin viime vuonna aivolisäkkeen kasvain. Viime syksynä kasvaimesta saatiin poistettua se osa, mikä riskittömästi voitiin poistaa. Osa kasvainta piti jättää, sillä se oli kietoutunut näköhermoni ympärille. Tätä osaa alettiin hoitaa kuluvan vuoden heinäkuussa sädehoidolla.
Eniten sädehoidoissa huolestutti se, että näköhermo oli sädetettävän paikan keskellä. Minulla on vain yksi näkö, enkä millään haluaisi luopua siitä.
En ole jännittäjä tyyppiä, mutta kyllä tässä tapauksessa on pakko myöntää, että jo aamusta olin kuin tulisilla hiilillä. Sädehoitoklinikalla minut otti vastaan hoitaja, joka kertoi, mitä tulee tapahtumaan. Pari päivää aikaisemmin mittojeni mukaan oli tehty maski, jota pidin sädehoidon ajan päässäni.
Minut ohjattiin makaamaan hoitopöydälle, jonka päädyssä oli massiivisen näköinen laite. Tämä kone hoiti sädehoidon. Maski, joka oli siis kiinnitetty päähäni, kiinnitettiin myös hoitopöytään, jotta pysyisin liikkumattomana hoidon ajan. Polvitaipeitteni alle laitettiin tyyny ja käsiini sain niin sanotut rinkulatyynyt, jotta pysyisin paikallani ja oloni olisi mahdollisimman rento. Hoitajat ottivat pari kohdistusröntgenkuvaa, asettelivat laitteet kohdilleen ja siitä se urakka sitten alkoi. Sädehoidon aikana koneet ja pöydät liikkuivat ympärilläni, koska sädehoitoa annettiin useasta eri kulmasta.
Itse sädehoito ei tuntunut miltään ja oli normaalisti ohitse 15–20 minuutissa. Tuohon aikaan lasketaan mukaan kaikki kiinnitykset, kohdistukset ja muu tarpeellinen pohjatyö. Itse asiassa hoitopöydällä sain hetken vaipua omiin ajatuksiini. Pidin sitä hetkeä rauhallisena, omana aikanani.
Kävin sädehoidossa 28 arkipäivänä 42 päivän aikana ja sama rutiini toistui päivästä toiseen. Joskus menin sairaalaan aikaisin aamusta ja toisinaan vasta iltapäivällä. Itse pidin enemmän siitä, että sädehoito tehtiin heti aamulla.
Hoitopäivien aikana aloin kiinnittää huomiota ympäristööni. Hoitajat olivat asiantuntevia ja mukavia. Joskus muistin toivoa tiettyä taustamusiikkia, mutta en aina. Kerran hoitajien valitsema musiikki toi mieleeni hautajaiset. En tosin viitsinyt sanoa asiasta heille.
Maski oli usein niin tiukalla, että se jätti poskilleni kissanviiksimäiset painaumat. Olin yleensä hoitojen jälkeen väsynyt ja tavallista janoisempi. Toisinaan silmäni tuntui aralta ja veresti. Toisaalta nämä silmän oireet olivat tulleet tutuksi jo leikkauksen jälkeen. Sädehoidon aikana kuitenkin tuntui, että silmä oireili tavallista enemmän."
Kasvaimeni aivolisäkkeessä
Minun kohdallani kasvain oli massiivinen 2,6 x 2,3 x 3 senttimetriä. Sen seurauksena kortisolituotanto oli hiipunut hiljalleen ja kasvaimen toteamishetkellä testosteronitasoni oli käytännössä nollassa. Kasvaintani kutsutaan makroadenoomaksi. Sen vaikutukset näkyivät myös lisämunuaisen ja kilpirauhasen toiminnassa.
Aivolisäkkeen kasvaimet
➤ Aivolisäkkeessä esiintyy rauhaskasvaimia, joita kutsutaan adenoomiksi. Kasvaimet ovat usein pieniä, läpimitaltaan alle senttimetrin. Pienten kasvainten aiheuttamat oireet johtuvat enimmäkseen niiden tuottamien hormonien liikavaikutuksesta. Jos kasvaimet ovat ehtineet isoiksi, ne aiheuttavat aivolisäkkeen vajaatoimintaa, voivat painaa ympäröiviä kudoksia ja vaurioittaa näköhermoa.
➤ Yleisin aivolisäkekasvaintyyppi on prolaktinooma, joka tuottaa liikaa maitohormonia eli prolaktiinia. Kasvaimen seurauksena naisilla esiintyy maidon erittymistä rinnoista ja kuukautishäiriöitä. Miehillä kasvain voi aiheuttaa sukupuolitoiminnan häiriöitä.
➤ Kasvaimeen liittyvää kasvuhormonin liikatuotantoa kutsutaan akromegaliaksi. Tällainen kasvain aiheuttaa lapsille jättikasvuisuutta ja aikuisille muun muassa käsien ja jalkojen suurenemista ja kasvonpiirteiden muuttumista.
➤ Aivolisäkkeen ACTH-nimistä hormonia tuottava kasvain aiheuttaa Cushingin oireyhtymän. Seurauksena on muun muassa lihasheikkoutta, painonousua ja osteoporoosia.
➤ Aivolisäkekasvaimen tyyppi selvitetään veren hormonimäärityksellä. Aivojen magneettikuvauksella nähdään kasvaimen koko ja sijainti.
➤ Pienet prolaktinoomat voidaan hoitaa lääkkeillä. Muut kasvaimet ja yli senttimetrin prolaktinoomat poistetaan leikkauksessa. Pienet kasvaimet onnistutaan yleensä poistamaan kokonaan, mutta jos kasvain on suuri, poistaminen ei aina onnistu. Silloin tarvitaan pitkäaikaista lääkehoitoa ja joskus sädehoitoa.
Ensi viikolla Erika Åkman muistelee, miltä lääkekylpyhoito 13-vuotiaana tuntui.
Lue myös:
Potilas kertoo: Miltä tuntuu kun silmään pistetään kortisonia
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut: Taina Tupeenniemi-Hujanen
professori
Syöpätautien ja sädehoidon klinikka
Oulun yliopisto
Kuva:
Panthermedia
