Matkailijan suurimmat terveysriskit ovat turistiripuli, alkoholi, liikenne ja seksitaudit. Tavallisin yksittäinen sairaus, jonka matkalainen saa, on influenssa. Yleisin sairausryhmä sen sijaan on juuri turistiripuli ja muut mahataudit.
Vaikka matkalla voi sattua yhtä jos toistakin ei kannata ahdistua. Lääkärikeskus Aavan matkailulääkäri Mikko Lehtovirta kehottaa kaikkia reissua suunnittelevia pohtimaan aluksi vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
➤ Kuka olen?
➤ Minne menen?
➤ Mitä aion tehdä matkalla?
➤ Milloin menen?
Lehtovirran mukaan kysymysten pohtiminen on tärkeää, sillä matkustajat ovat yksilöitä. Kaikilla ihmisillä on oma sairaushistoriansa ja lääkityksensä.
– Mieti myös, minne olet menossa ja mitä aiot tehdä. Asutko paikallisten kanssa, oletko kosketuksissa eläimiin, paistaako aurinko, onko kuuma, harrastatko liikuntaa, onko alueella malariaa? Myös väestöntiheys vaikuttaa suunnitteluun. Islannin ja Kairon matkaajat tarvitsevat eri asioita mukaansa.
Kun matkailija on miettinyt kysymyksiin vastaukset, on aika mennä juttelemaan oman lääkärin tai matkailulääkärin kanssa. He kertovat tarvittavista rokotuksista ja lääkkeistä.
Lehtovirran mukaan osa ihmisistä jättää valmistelut viime tippaan. Joskus matkailulääkärin luo tullaan vasta päivää ennen lähtöä. Silloin lääkäri toimii ajan, matkakohteen ja matkaajan tilanteen sallimissa rajoissa.
– Jos potilas, joka ei ole ottanut rabiesrokotusta, lähtee seuraavana päivänä pyöräretkelle kulkukoiria vilisevälle alueelle, tarkistan tetanuksen voimassaolon. Kerron myös, että koiranpurema vaatii tietynlaisen antibioottihoidon ja vesikauhua voi ehkäistä menemällä lääkäriin heti pureman jälkeen. Periaatteessa matkailulääkärille pitäisi varata aika ainakin kaksi kuukautta ennen matkaa. Se tekee suunnittelun helpommaksi kaikille.
Ota reseptit ja todistukset mukaan
Lehtovirran mukaan potilaan kannattaa ottaa matkalle mukaan alkuperäiset reseptinsä ja jättää reseptien kopiot kotiin.
Huolellinen matkaaja laittaa reseptit myös Internetiin talteen. Skannatut reseptit voi lähettää omaan sähköpostiin tai johonkin pilvipalveluun. Myös Omakanta-palvelu toimii ulkomailla.
Oman lääkärin kuittaama englanninkielinen lista lääkityksestä helpottaa asiointia ulkomaisilla lentokentillä.
Lehtovirran mielestä matkaajan kannattaa ottaa mukaansa noin kahden viikon ylimääräinen annos lääkkeitä. Lääkkeiden kuljetus ja säilytys matkan aikana vaatii harkintaa. Nesteet ovat herkkiä kuumalle ja kylmälle, tabletit murenevat kosteudessa ja kapselit pitäisi suojata iskuilta. Lääkkeet kuljetetaan mieluiten alkuperäispakkauksissaan.
Kohteen maahantuontimääräykset kannattaa myös tarkistaa ennen lähtöä.
– Esimerkiksi neulojen ja ruiskujen kuljettamista varten tarvitaan lähes aina todistus. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa vaaditaan keltakuumerokotus. Rokotteesta kannattaa aina ottaa mukaan todistus, muuten rajalla voi tulla ongelmia, Lehtovirta kertoo.
Lehtovirta kuulee usein, että potilas suunnittelee ostavansa lääkkeitä vasta matkalla. Monissa maissa antibiootin saa ilman reseptiäkin. Matkailulääkäri suhtautuu kaupassa myytäviin lääkkeisiin kuitenkin epäillen.
– Koskaan ei voi varmasti tietää, mitä saa. Esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa 10–30 prosenttia lääkkeistä on väärennöksiä. Jos ulkomailla pitää ostaa lääkkeitä, kannattaa ottaa paikallisen lääkärin määräämä lääke.
Vältä turistiripulia
Hyvä hygienia suojaa monelta sairaudelta matkan aikana. Tavallisin syy turistiripuliin onkin käsi-, ruoka- tai juomahygienian puute.
Lehtovirta kehottaa matkaajia kuorimaan omat vihanneksensa ja hedelmänsä, juomaan pullotettua vettä ja suosimaan ruokia ja juomia, jotka tuodaan pöytään höyryävän kuumina.
Suuhun ei kannata laittaa ainakaan kylmiä leikkeitä, majoneesipohjaisia kastikkeita, pakkaamattomia maitotuotteita tai jääkuutioita.
Jos turistiripuli kuitenkin yllättää, ei pitäisi heti turvautua ripulilääkkeeseen, ellei ole pakko. Lehtovirran mukaan haitallisten bakteerien ja niiden tuottamien bakteerimyrkkyjen olisi hyvä päästä ulos suolesta, eikä jäädä sinne muhimaan.
Suojaudu hyttysiltä
Tropiikkiin matkustavan kannattaa pitää erityistä huolta myös hyttyssuojasta. Etenkin ranteet ja nilkat on hyvä peittää kunnolla.
– Hyttysiltä pitää suojautua jatkuvasti. Yöllä liikkuvat hyttyset kantavat yleensä malariaa, mutta ei päivälläkään ole turvallista. Päivähyttyset voivat levittää esimerkiksi denguekuumetta.
Huolellinen matkalainen varoo myös muita ötököitä. Päivittäinen punkkitarkastus on tärkeää. Vaatteet voi myös silittää pesemisen jälkeen, jos haluaa varmasti eroon kärpästen munista.
Eläinten puremilta suojautuminen kannattaa aina. Jos vesikauhua (rabiesta) sairastava eläin pääsee puremaan, on lääkäriin mentävä välittömästi. Rokote pitää antaa 24 tunnin sisällä puremasta. Muuten tilanne voi olla hyvinkin vakava, sillä oireiseksi päässyt vesikauhu tappaa käytännössä varmasti.
– Yleensä purevaa eläintä ei saada kiinni vesikauhutestiä varten. Siksi rokote kannattaa antaa, vaikka eläin ei olisi sairastanutkaan vesikauhua.
Varoitusten ja ohjeiden jälkeen Lehtovirta kuitenkin muistuttaa, että liika murehtiminen pilaa matkan.
– Jos valmistaudut etukäteen kunnolla, tiedostat vaaran paikat ja pidät järjen päässäsi, matkakin sujuu mukavammin.
Lehtovirran muistilista matkailijoille:
➤ Tarvittavat turvavälineet: hyttysverkko, hyttyssuoja, punkkipihdit, kuumemittari, aurinkovoide
➤ Asiakirjat: reseptit, todistukset, vakuutukset, sairaskertomukset
➤ Oma pysyvä lääkitys
➤ Haavanhoitovälineet: laastarit, sidetarpeet, desinfiointiaine
➤ Vatsalääkkeet: ripulilääke, ummetuslääke, närästyslääke
➤ Allergialääkkeet: antihistamiini, silmätipat, kortisonivoide
➤ Tukkoisuuden ja nuhan hoitovälineet
➤ Ihonhoitovälineet
➤ Varasilmälasit tai -piilolinssit
➤ Tulehduskipulääkkeet: mieluummin parasetamol kuin verta ohentavat ibuprofeeni ja aspiriini
➤ Yhteystiedot: lääkärin, sairaalan, vakuutusyhtiön, matkaoppaan, suurlähetystön
Avuksi: Matkailijan terveysopas
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
