Kuulon huononemista voi olla vaikea huomata itse. Siksi olisi hyvä, jos työterveyshuollossa huomattaisiin kysyä potilaan kuulosta.
Työpaikalla huono kuulo aiheuttaa esimerkiksi väärinymmärryksiä, väsymistä ja stressiä. Huonokuuloista työntekijää voidaan kuitenkin auttaa, kunhan ongelma huomataan.
– Huono kuulo on ihan tavallinen työkyvyn tukeen liittyvä asia. Työpaikalla voidaan sopia kommunikaatiokäytännöistä, jotka helpottavat kuulemista. Ne voivat olla aivan yksinkertaisia, sovitaan esimerkiksi, ettei puhuta päällekkäin, sanoo vanhempi asiantuntija Pirjo Juvonen-Posti Työterveyslaitokselta.
Työterveyshuolto voi olla mukana neuvottelemassa työnantajan kanssa tarvittavista muutoksista. Kuulokeskuksen asiantuntijaa voi myös pyytää avuksi.
Juvonen-Postin mukaan melutyössä kuuloa seurataan tarkasti, mutta muiden kohdalla satunnaisesti. Kuulo-ongelmat vaivaavat arviolta 11 %:a työikäisistä. Ikäkuulo on tyypillisin kuulon huononemisen aiheuttaja. On siis oletettavissa, että väestön ikääntyessä ja eläkeiän noustessa työpaikoilla tulee olemaan yhä enemmän huonokuuloisia työntekijöitä.
Kuulokoje ajoissa käyttöön
Kuulokojeen käyttö on edelleen jonkinlainen häpeä. Juvonen-Posti kertoo, että kuulokojetta käyttää alle puolet ihmisistä, jotka siitä hyötyisivät. Osa heistä ei ole hakeutunut lainkaan hoitoon kuulo-ongelmien vuoksi, osa ei käytä kuulokojettaan, vaikka heillä sellainen on.
– Kuulokojetta pitää sovittaa, eikä paras vaihtoehto välttämättä löydy helposti. Tiettyyn työhön sopivan kuulokojeen löytymisessä työterveyshuollolla voisi olla tärkeä rooli.
Juvonen-Posti painottaa, että kuulokojeen käyttöönotossa ei kannattaisi aikailla. Mitä aiemmin potilas saa kuulokojeen ja pääsee kuulonkuntoutukseen, sen helpompi hänen on kuulokojeeseen tottua.
Kuulokojeen käyttöä rajoittavat myös väärät odotukset.
– Kuulokoje on vahvistin, joka vahvistaa muitakin ääniä kuin niitä, joita toivotaan. Se ei tuo menetettyä kuuloa takaisin, mutta helpottaa kyllä kommunikointia.
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 35/13.