Kuorolaulajien syke vaihtelee samanaikaisesti, todetaan Göteborgin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa.
Projektissaan Kroppens Partitur (kehon partituuri) Sahlgrenska Akademin tutkijat selvittävät, kuinka musiikki vaikuttaa biologisesti ihmiskehoon ja sen terveyteen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää uusia tapoja, joilla musiikkia voitaisiin käyttää lääketieteellisiin tarkoituksiin, etenkin ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen.
Tuoreessa Frontiers in Neuroscience -lehdessä julkaistussa osatutkimuksessa Björn Vickhoffin johtama ryhmä kokosi 15 lukiolaista ja pyysi heitä laulamaan kuorossa kolme erilaista melodiaa. Lukiolaisten sykettä seurattiin kunkin melodian aikana.
Tutkijat havaitsivat, että musiikin melodia ja rakenne vaikuttivat kaikkien laulajien sydämen toimintaan. Yhteislaululla näytti olevan synkronisoiva vaikutus; laulajien syke nousi ja laski samaan aikaan.
– Laulaminen säätelee niin sanotun vagushermon aktiivisuutta. Vagushermon toiminta vaikuttaa tunne-elämäämme, kommunikointiimme ja esimerkiksi äänenväriimme, tutkimusta johtanut Björn Vickhoff sanoo Göteborgin yliopiston julkaiseman tiedotteen mukaan.
– Pitkien fraasien laulamisella on samankaltainen vaikutus kuin joogan hengitysharjoituksilla. Toisin sanoen voimme laulamalla vaikuttaa mielentilaamme.
Laulaminen luo yhteishenkeä
Kuorossa laulamisen on väitetty olevan hyväksi terveydelle, mutta aihetta ei ole juurikaan tieteellisesti tutkittu. Tutkijat olettavat, että kuorolaulun terveysvaikutukset ovat yhteydessä rauhalliseen ja säännölliseen hengitykseen, joka puolestaan vaikuttaa sydämen lyöntitiheyteen.
– Kun hengitystä kontrolloidaan, syke hidastuu hengitettäessä ulos ja nopeutuu hengitettäessä sisään. Tämä johtuu siitä, että uloshengitys aktivoi vagushermoa, joka alentaa sykettä. Hypoteesimme on, että laulaminen on säännöllisen, kontrolloidun hengityksen muoto, sillä fraasien aikana hengitetään ulos ja niiden välillä hengitetään sisään.
Vickhoffin mukaan jo aiemmin on havaittu kuorolaulun synkronisoivan laulajien lihasten liikkeitä ja hermostollista toimintaa. Seuraavaksi hänen ryhmäänsä kiinnostaa selvittää, vaikuttaako biologinen rytmien samankaltaistuminen myös psykologisesti ja voisiko sitä käyttää esimerkiksi jonkin ryhmän yhteistyökyvyn parantamiseen.
– Kaikkialla, missä lauletaan yhteen ääneen, kysymys on myös yhteishengestä, Vickhoff toteaa.
– Ajatellaanpa vaikka jalkapallostadioneita, työlauluja, virsiä tai sotilaskulkueita. Tutkimusten mukaan synkronisoidut riitit vahvistavat ryhmän yhteenkuuluvuutta. Aiommekin jatkossa tutkia kuorolaulua keinona vahvistaa yhteishenkeä kouluissa.
Sirpa Kulonen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
