Kolesterolista puhutaan usein kielteisesti. Kyseessä on kuitenkin elimistön tarvitsema solujen rakenneosa. Ongelmana ei olekaan kolesteroli sinänsä, vaan sen määrä ja laatu.
Kolesteroli on rasvan kaltainen, alkoholeihinkin luettavissa oleva molekyyli. Kolesterolimolekyylissä oleva alkoholimainen rakenneosa on vesiliukoinen. Molekyylin keskiosan neljä hiilirengasta ja toisen pään hiilivetyketju ovat sen sijaan ainoastaan rasvaliukoisia. Vesi- ja rasvaliukoisten osiensa ansiosta kolesterolimolekyyli soveltuu hyvin kaikkien solukalvojen rakenteeksi.
Miten kolesteroli kulkee veressä?
Jotta kolesterolimolekyyli voi kulkea verenkierrossa, se on pakattu kuljetusproteiinien (lipoproteiinien) sisälle. Arkikielessä nämä lipoproteiinit erotetaan kahteen pääluokkaan: LDL- ja HDL-proteiineihin. Nimitykset viittaavat kyseisten lipoproteiinien erilaisiin tiheyksiin. Kun kolesterolia sisältävä näyte laitetaan ultrasentrifuugiin, jossa sitä pyöritetään tuhansien kierrosten minuuttinopeudella, tiheämmät (High Density Lipoprotein, HDL) ja kevyemmät (Low Density Lipoprotein, LDL) lipoproteiinit erottuvat toisistaan.
Sekä LDL- että HDL-lipoproteiineissa on vielä erilaisia alaluokkia, joiden merkitys esimerkiksi verisuonten kalkkeutumiselle vaihtelee. Toistaiseksi Suomessa potilaiden terveyttä arvioitaessa tarkastellaan lähinnä kokonaiskolesterolipitoisuutta ja HDL- ja LDL-lipoproteiinikolesterolimolekyylien kokonaispitoisuuksia.
LDL-lipoproteiineissa kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä alkaa kertyä haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Suurentunut LDL-kolesterolipitoisuus aiheuttaa pakkautumisensa takia haittaa elimistölle ja sitä kutsutaankin pahaksi kolesteroliksi. HDL-lipoproteiinit sen sijaan kuljettavat kolesterolia pois kudoksista ja niitä on veressä vähemmän kuin LDL-proteiineja. HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi.
Kolesteroliarvoja mitattaessa saadaan myös triglyseridiarvo. Se kertoo, kuinka paljon veressä on mittaushetkellä triglyseridirasvoja, joita elimistö käyttää polttoaineena. Elimistö muuttaa kaikki ruoasta saatavat kalorit, joita ei käytetä heti, triglyserideiksi. Nämä talletetaan rasvasoluihin ja niistä keho saa energiaa ruokailujen välisenä aikana. Joskus hyvin rasvaisen aterian jälkeen otettu veriseerumi saattaa olla suorastaan sakean maitomaista, koska se sisältää niin paljon triglyseridejä. Valtimoiden seinämiin ei suoraan kerry triglyseridejä, mutta korkea triglyseridipitoisuus kuitenkin kertoo aineenvaihdunnan olosuhteista, joissa diabeteksen ja valtimotaudin riski on suurentunut.
Miksi LDL-kolesteroli on paha?
Kun seerumin LDL-kolesteroli ylittää 1,5/2 mmol/l pitoisuuden, LDL-lipoproteiinit alkavat kertyä suonen seinämän sisään. Tällaiseen kohtaan kerääntyy makrofagi-valkosoluja eli syöjäsoluja, jotka ottavat kolesterolia sisäänsä. Samalla LDL-kolesterolikertymä tiivistyy ja pullistuu ja muodostuu ateroomaplakki. Tämä voi lopulta ahtauttaa valtimon niin, että verenkierto kyseisen valtimon läpi häiriintyy. Jos plakin sidekudospinta vielä repeää, voi syntyä veritulppa, joka tukkii kyseisen valtimon haaran yhtäkkiä. Tällöin verta, happea ja sokeria ei pääse kyseisen valtimon huoltamalle alueelle ja kehittyy kuolio (infarkti).
Miten kolesterolia mitataan?
Veren kolesterolin määrää mitataan erilaisilla tekniikoilla, jotka ovat vuosien saatossa kehittyneet valtavasti. Arkisessa terveydenhuollossa yleisimmät kolesterolin mittaustavat ovat pikatesti ja perinteinen kolesterolin alatyyppien mittaus.
Pikatestissä mittausta varten otetaan sormenpäästä verinäyte, joka pipetoidaan kolesterolimittarille. Ennen mittausta ei tarvitse olla syömättä.
Mittari analysoi veren koko kolesterolin määrän noin kolmessa minuutissa. Se ei kuitenkaan kerro erikseen hyvän (HDL) ja pahan (LDL) kolesterolin suhdetta. Laitetta käytetäänkin sellaisten potilaiden etsimiseen, joiden kokonaiskolesteroliarvo on koholla. Kääntäen voidaan ajatella, että ihmisillä, joilla kokonaiskolesteroliarvo on pieni, on myös vähän LDL-kolesterolia.
Jos potilaalla on korkea kolesteroliarvo, hänet lähetetään tarkempiin tutkimuksiin. Kolesterolierittelymittaus erottelee HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin sekä triglyseridimäärät. Ennen mittausta tulisi olla 12 tuntia syömättä. Verinäyte otetaan käsivarren laskimosta.
Milloin LDL-kolesterolia on liikaa?
Veren kokonaiskolesterolin tulisi olla alle 5 mmol/l (LDL-kolesterolia alle 3 mmo/l, HDL-kolesterolia yli 1 mmo/l ). Riskipotilailla, kuten sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavilla, kolesteroliarvojen rajat ovat tiukemmat. Heillä kokonaiskolesterolin olisi hyvä olla alle 4,5 mmol/l ja LDL-kolesterolin alle 2,5 mmol/l.
Kuinka usein kolesteroliarvot pitäisi mitata?
Tärkeintä on arvioida erityisesti sepelvaltimotaudin kokonaisriski. Aikuisella kokonaiskolesteroli olisi hyvä mitata terveystarkastusten yhteydessä kerran kolmessa tai viidessä vuodessa. Arvoja voi mitata useamminkin, jos potilaan arvot eivät ole hyvät, hänellä on diabetes, hän tupakoi, hänen lähisukulaisillaan on keski-iässä ilmaantunut valtimotauti (sydämen tai raajojen valtimoissa) tai hänen hormonitoiminnassaan on tapahtunut muutoksia.
Jos todettuun kohonneeseen kolesteroliin (hyperkolesterolemiaan) aloitetaan lääkitys, mitataan kolesteroliarvot yleensä 1–2 kuukautta hoidon aloittamisesta. Kun hoito on vakiintunut, tarkastetaan arvot noin kerran vuodessa.
Miten huonoa kolesterolia voi vähentää?
Kohonneisiin kolesteroliarvoihin vaikuttavat monet tekijät: ikä, paino, ruokavalio, elämäntavat ja perintötekijät. Korkean LDL-kolesterolin tavallisin syy on kuitenkin liian paljon tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ravinto.
Kaikki rasvat sisältävät kolmenlaisia rasvahappoja: tyydyttyneitä, kertatyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä, mutta eri suhteissa. Jos rasva sisältää paljon tyydyttyneitä rasvahappoja, sitä sanotaan kovaksi rasvaksi. Tällaisia ovat esimerkiksi eläinrasvat ja kookosrasvat. Transrasvat ovat myös kovia rasvahappoja ja niitä on esimerkiksi lihassa ja voissa. Pehmeä rasva puolestaan sisältää enimmäkseen tyydyttymättömiä rasvahappoja. Aikuisen elimistö tarvitsee rasvaa noin 60 grammaa päivässä. Kovaa rasvaa saisi tästä olla korkeintaan kolmannes ja pehmeitä rasvoja kaksi kolmesta.
Kokonaiskolesterolin ja erityisesti LDL-kolesterolin määrää voidaan pienentää ruokavalion lisäksi myös statiini-lääkkeiden avulla. Lue lisää täältä.
Voiko hyvää kolesterolia saada lisää?
Tupakoinnin lopettaminen nostaa HDL-kolesterolia. Samoin kuntoliikunta näyttäisi lisäävän hyvän kolesterolin määrää. Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenavartaloisuus) ja siihen liittyvä maksan rasvoittuminen pienentävät HDL-kolesterolia. Tilannetta voidaan tällöin korjata laihduttamalla. Kovien eläinrasvojen korvaaminen pehmeillä kasviperäisillä rasvoilla kohottaa HDL-kolesterolia.
Mitä korkealle triglyseridipitoisuudelle pitää tehdä?
Triglyseridipitoisuus laskee, kun elää terveellisesti: pudottaa painoa, syö monipuolista terveellistä ruokaa kohtuudella ja käyttää alkoholia vähän tai ei lainkaan. Jos henkilöllä on diabetes, hänen tulee pitää huolta verensokeristaan. Useimmiten kohonneita triglyseridiarvoja ei tarvitse alentaa lääkkeillä – elintapamuutokset riittävät.
Lue laboratoriotutkimukset-sarjan aikaisempia kirjoituksia:
EKG kertoo sydämesi rytmin
Nielunäyte selvittää antibiootin tarpeen
Hemoglobiiniarvo (B-Hb) kertoo hapensaannistasi
Lasko, eli senkka, auttaa taudin seurannassa
Lähteet:
Terveyskirjasto: Kolesteroli ja LDL-kolesteroli eli paha kolesteroli (fP-Kol-LDL)
Suomen Sydänliitto ry
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Mikko Lehtovirta
yleislääkäri
Kuva:
Panthermedia
