Sosiaali- ja terveydenhuollon sote-uudistukselle ei saisi käydä niin kuin niin monelle muulle hankkeelle. Suomi on täynnä suuria ja pieniä uudistuksia, joissa kaikki puhti on kulunut kehyksiin: organisaatioon ja hallintoon. Kun sisällön uudistamisen vuoro on vihdoin tullut, siihen ei ole ollut jäljellä voimia eikä rahaa.
Tiedämme, että yksinkertainen on kaunista. Se on myös ymmärrettävää, toimivaa ja taloudellista. Sote-uudistus antaa kenties vain kerran vuosisadassa toistuvan tilaisuuden muotoilla alan järjestelmistä yksinkertaisia. Tähän tilaisuuteen päättäjien olisi tartuttava.
Yksinkertaisuus on suhteellista niin kuin kaikki muukin. Pystymme silti aina tunnistamaan käytännölliset ja toimivat ratkaisut. Niillä voi ajatella olevan omat markkerinsa.
Julkinen keskustelu antaa yhden vahvan signaalin. Sote-uudistuksesta puhutaan paljon, mutta lähes pelkästään sen te-osuudesta. Tätä viestiä kannattaa kuunnella. On ilmeistä, että terveydenhuolto kaipaa rakenneuudistusta paljon kipeämmin kuin sosiaalipuoli. On siis syytä yksinkertaistaa urakkaa ja keskittyä terveydenhuoltoon.
Uudistuksen lähtökohtiin kuuluva sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio on niin ikään jäänyt vähälle huomiolle. Kukaan ei osaa selittää, miksi integraatio tarkoittaisi organisaatioiden yhdistämistä. Tiedossa sen sijaan on, että tiedonkulun esteitä tulisi raivata. Siihen ei tarvita valtavaa organisaatioiden ja niiden kulttuurien sulauttamista, jollainen kovin harvoin edes onnistuu. Tältäkin kannalta tarkastellen tarpeelliset ja toimivat muutokset ovat varsin yksinkertaisia, joten niistä olisi parasta aloittaa. Organisaatioita ehtii myllätä myöhemmin, jos tarvetta siihen todella on.
Toimivan järjestelmän tuntomerkkeihin kuuluu, että se saavuttaa tavoitteensa. Kysymys kuuluukin, onko sote-uudistuksen tavoite tietynlainen hallinto vai palveluja tarpeensa mukaan saava kansalainen.
Terveydenhuollon uudistamisen vaihtoehtoja voi vertailla esimerkiksi pohtimalla, mikä malli poistaisi jonot. Kukaan ei jonoja tarvitse, eikä niitä tarvitse olla. Terveydenhuollon jonot ovat turhia, turhauttavia ja kalliita, mutta ennen kaikkea ne ovat väärin. Kukaan ei halua rasittaa terveydenhuollon palveluja, jollei tunne niitä tarvitsevansa. Mitä ripeämmin avun saa, sen parempi kaikille, järjestelmä mukaan lukien.
Toinen potilaan kannalta yksinkertaisen ja oikein toimivan järjestelmän merkki olisi, että potilas voisi jättäytyä hoidettavaksi turvallisin mielin. Potilaan tulisi voida luottaa siihen, että hänen hyvinvointinsa on aina ja kaikkien ensisijainen tavoite. Nykyinen järjestelmä ei toimi näin. Kokemukset siitä, miten potilas pärjää systeemin rattaissa vain, jos hän on itse riittävän vahva vaatimaan tai joku toinen pitää hänen puoliaan, toistuvat liian usein. Tämä on häpeä, joka sote-uudistuksen tulee siirtää historiaan niin sosiaali- kuin terveydenhuollossakin.
Tuoreimpiin sote-prosessin kiemuroihin kuuluu ajatus antaa suunnitelluille ”yhtä kuntaa suuremmille itsehallintoalueille” sosiaali- ja terveysasioiden ohella myös nykyisiä aluehallintoviranomaisen tehtäviä. Tälle mallille on omat hallinnolliset ja oikeudelliset perusteensa, mutta niillä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä sote-uudistuksen tavoitteitten kanssa.
Yksinkertaistettuna, ymmärrettävänä ja selkeyttä tavoitellen sote-uudistus voi päästä vauhtiin. Se voi myös vihdoin saavuttaa sellaisen laajan hyväksynnän, jota ilman järkevimmätkään muutokset eivät toteudu. Lainsäätäjillä on valta oikaista mutkat, jotka vaarantavat perille pääsyn. Valtaa pitää nyt käyttää.
Lue myös:
Potilaita ei hoideta sote-suunnitelmilla
Kirjoittanut:
Hannu Ollikainen
Kirjoittaja on Suomen Lääkärilehden vastaava päätoimittaja.
Julkaistu Lääkärilehdessä 36/15.
