– Haavojen diagnosointi ja hoito viivästyvät usein, ja seuraukset voivat olla dramaattiset. Ääritapauksissa joudutaan jopa amputaatioihin. Haavoista on löytynyt myös laajoja ihosyöpiä, kertoo Iho- ja allergiasairaalan erikoislääkäri Kirsi Isoherranen.
– Ajatusmaailmaan tarvitaan muutosta. Haavapotilaan diagnosointi ja hoito on varsin kokonaisvaltaista, mutta lääkärit mieltävät haavanhoidon usein hoitajien työksi. Niinpä muiden muassa terveyskeskuksissa haavanhoito on yleensä hoitajien käsissä, ja lääkäri käy vain vilkaisemassa haavaa. Kuitenkin kokenut yleislääkäri pystyisi parhaimmillaan ohjaamaan haavapotilaan hoidon heti oikeaan suuntaan, Isoherranen jatkaa.
Krooniset haavat heikentävät potilaiden elämänlaatua huomattavasti. Ne voivat tuoda mukanaan eristäytymistä, masennusta, pitkittyneitä sairauslomia ja työkyvyttömyyttä. Terveydenhuollolle kroonisten haavojen hoidosta aiheutuu valtavia kustannuksia – on laskettu, että pelkästään Helsingissä vuosittaiset haavanhoitokulut ovat 7 – 14 miljoonaa euroa. Kustannusten odotetaan tulevaisuudessa yhä kasvavan, kun väestö ikääntyy ja diabetesta sairastavien määrä kasvaa.
Hoitoketjut toimiviksi
Kirsi Isoherranen ja Lohjan sairaalan plastiikkakirurgian osastonylilääkäri Heli Lagus päättivät tarttua ongelmaan ja keräsivät monialaisen työryhmän, joka alkoi valmistella haavanhoidon erityispätevyysohjelmaa syksyllä 2013. Esitys ohjelmasta valmistui parissa vuodessa. Lääkäriliiton hallitus hyväksyi ohjelman joulukuussa, ja erityispätevyystoimikunta on nyt perusteilla.
Haavanhoidon erityispätevyysohjelman tavoitteena on yhdenmukaistaa valtakunnallisesti diagnostiikka- ja hoitokäytäntöjä haavojen hoidossa. Sen avulla pyritään myös lisäämään yhteistyötä sekä eri alojen että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.
– Kroonisten haavojen menestyksekkään hoidon kulmakivenä ovat nopea ja tarkka etiologian selvittely. Pitäisi miettiä ensimmäiseksi, mistä haava johtuu ja mitä voidaan tehdä asian parantamiseksi, ja vasta sitten, mitä haavan päälle laitetaan, Isoherranen toteaa.
– Tarvitaan haavanhoitoon perehtyneitä ja siitä innostuneita lääkäreitä. Tarvitaan myös vakiintuneita haavanhoidon hoitoketjuja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille.
Isoherranen toivoo, että uutta erityispätevyyttä hakisivat erityisesti perusterveydenhuollon yleislääkärit, jotka hoitavat paljon haavapotilaita. Lisäksi hän toivoo mukaan eri alojen erikoislääkäreitä.
– Haavanhoito vaatii useimmiten monen eri alan yhteistyötä – on tärkeää, että verkostoidutaan ja yhdessä pohditaan parasta hoitoa, Isoherranen toteaa.
Kirjoittaja:
Sari Kosonen
viestinnän asiantuntija
kuva: Fotolia
