Nuorisolääkäri Elina Hermansonin vastaanotolle päätyy usein nuoria, joilla on vaikeuksia saada peruskoulu loppuun. Yksi ei millään saa opiskelupaikkaa ja toinen keskeyttää ammattiopinnot kerta toisensa jälkeen.
– Nämä nuoret uskovat, ettei kannata yrittää. Taustalla on tunne, ettei ole tarpeellinen muille. Usein takana on epäonnistumisia ja periytynyttä uskoa omien kykyjen vähäisyyteen, Hermanson analysoi.
Hän pohtii, että hyvästä suullisesta ja kirjallisesta ilmaisukyvystä on tullut niin tärkeää, että kaikki, joilla on vaikeuksia ilmaista itseään, ovat syrjäytymisvaarassa.
Noin puolella Hermansonin kohtaamista nuorista on puutteellisesti hoidettuja neuropsykiatrisia ongelmia: oppimis- ja tarkkaavuushäiriöitä, autismikirjon piirteitä tai kielellisiä erityisvaikeuksia.
– Nuori itse ei ole useinkaan ymmärtänyt mistä on kyse. Hän vain kokee, että on huono eikä kelpaa.
– Meillä kaikilla on vahvuuksia ja heikkouksia. Jotkut heikkoudet haittaavat suhteettoman paljon nykymaailmassa, mutta eivät ne tee meistä muita arvottomampia, eikä niihin yleensä kukaan ole mitenkään syyllinen.
– ADHD:tä käytetään toisinaan jopa haukkumanimenä, eikä tilaa haluta tunnistaa. Kuitenkin ADHD:sta kärsivää on erityisen helppoa auttaa lääkkeillä. Olen nähnyt ihmeitä tapahtuvan, kun nuori saa ADHD-lääkkeet, sanoo Hermanson.
Osa kouluvaikeuksista kärsivistä nuorista tulee vaikeista kotioloista. Heitä varten pitää olla läsnä, kuunnella, kysellä ja yrittää ymmärtää.
– On surullista, jos nuori kokee kotona väkivaltaa ja laiminlyöntejä, mutta terveydenhuollolla on vain tarjota moitteita tupakanpoltosta.
Hermanson kaipaa kokonaisvaltaista otetta nuorten ongelmiin. Viinanjuonnista ja tupakanpoltosta puhuminen on usein vain puuttumista seurauksiin. Hyviä tuloksia saadaan aikaan, kun mukaan otetaan monen alan ammattilaiset.
Tartu lapsen ongelmiin
Lastenpsykiatrian professori Andre Sourander Turun yliopistosta on tutkinut lapsuus- ja nuoruusiän mielenterveysongelmien yhteyttä nuorten aikuisten vaikeuksiin. Hän kertoo, että monilla syrjäytyneillä on taustalla jo lapsuudessa näkyviä käytöshäiriöitä, joiden taustalla on biologisia ja sosiaalisia syitä. Käytöshäiriöt saattavat ilmetä usein jo 4-vuotiaana.
– Hoitamattomina lapsuusiän ongelmat kärjistyvät helposti ja voivat johtaa kouluvaikeuksiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Myös vanhemmuus on perheissä koetuksella.
Käytöshäiriöt on usein helppo tunnistaa, mutta hyviä työkaluja niihin puuttumiseen on varsin vähän. Lähete erikoissairaanhoitoon ja hoidon jonottaminen on Souranderin mukaan usein liian pitkä tie. Apu ei saa leimata ja palveluihin pitää olla matala kynnys, siksi apukeinoja pitää kehittää perusterveydenhuollon käyttöön.
– Avun pitää olla lähellä ja siihen pitää päästä pian, Sourander kiteyttää.
Sourander kertoo tutkimusryhmänsä kehittävän parhaillaan Voimaperheet-interventiota, jossa perheet ratkaisevat arjen ongelmia internet-palvelun avulla. Interventioon kuuluvat myös viikoittaiset puhelinkeskustelut valmentajan kanssa.
OYS:ssa puolestaan kehitetään parhaillaan keinoja auttaa sairautensa tai vammansa vuoksi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joiden ongelmat huomataan erikoissairaanhoidossa.
– Kotikunnalla ei välttämättä ole heistä mitään tietoa. Tähän pitää saada muutos, sanoo psykiatrinen sairaanhoitaja Eeva-Leena Laru, joka on hankkeen projektikoordinaattori.
Tähän asti kuntoutusta on järjestetty diagnoosin mukaan. Nyt kokeillaan omia kuntoutusryhmiä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Tulokset ovat olleet lupaavia.
– Nuoret ovat saaneet mielekästä tekemistä arkeensa ja kokeneet toimintakykynsä parantuvan, Laru kertoo.
Asenteet ovat koventuneet
Psykohistorioitsija, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Juha Siltalan mukaan syrjäytyminen on pieni osa isompaa ongelmavyyhteä, jonka tämän päivän nuoret joutuvat kohtaamaan. Nuorten työnsaantimahdollisuudet ja luottamus omaan tulevaisuuteen ovat heikentyneet.
– Koulutus ei enää takaa toivotunlaista työtä ja osa työssäkäyvistäkin saa niin pientä palkkaa, ettei se riitä elämiseen.
Yhteiskunnallinen tilanne synnyttää tunteen, ettei omaa asemaa pysty itse parantamaan. Haaveiden ja todellisuuden ristiriita synnyttää häpeää ja huonommuuden tunteita.
– Instituutioiden väliin pudonneet ovat muita tyytymättömämpiä elämäänsä. Pärjäämättömyys synnyttää häpeää, joka on erityisen tuskallista iässä, jossa tavallisesti pariudutaan ja perustetaan perhe. Häpeä tekee vihaiseksi.
Erityisesti nuoret miehet ovat taipuvaisia hakeutumaan porukoiksi, jotka saattavat purkaa vihaansa väkivaltaisesti.
– Väkivaltaa tavallisempi reaktio on kuitenkin masentuminen. Moni kääntyy sisäänpäin ja linnoittautuu kotiin.
Hyviäkin merkkejä ilmassa
Tämänhetkinen tilanne on Siltalan mukaan pitkän kehityksen tulos. Suomessa on ollut pitkään hyvä luottamus eri ihmisryhmien, yhteiskuntaluokkien, yritysten ja työntekijöiden välillä. Viime vuosina luottamus on alkanut rakoilla.
– Yhteiskunnassa alkaa olla vallalla epäluulo, jossa muita epäillään laskelmoiviksi hyväksikäyttäjiksi. Tällaisessa ilmapiirissä kukaan ei ryhdy talkoisiin yhteisen hyvän vuoksi.
Siltala arvioi, että samaan aikaan hyvinvointivaltion korjaavat mekanismit ovat heikentyneet. Huonoista oloista on yhä vaikeampi nousta.
– Esimerkiksi lapsiköyhyys on muuttunut ylisukupolviseksi. Kurjuus periytyy.
Siltalan mukaan työnteon merkitys muuttuu kahdesta syystä: Suomessa niin kuin muuallakin on alettu arvostaa työtä itsensä toteuttamisen väylänä ja toisaalta minimoida sellainen työnteko, joka nähdään vain välineenä rahan saamiseen. Toisaalta keskiluokkaan pääsy on vaikeampaa kuin ennen, mutta moni odottaa pääsevänsä parempaan asemaan kuin vanhempansa. Ristiriita odotusten ja todellisuuden välillä voi lamauttaa yritteliäisyyttä. Nuoret ovat yritteliäimpiä Kiinan kaltaisissa maissa, joissa työnteolla ja opiskelulla voi nousta yhteiskunnallisessa arvoasteikossa.
– Nuorten kannalta on hankalaa, että vaikka koulutus ei takaa työpaikkaa ja etenemistä, koulutuksen puuttuminen aiheuttaa varmasti ongelmia.
Siltala huomauttaa, että nuoriso on polarisoitunutta. Yli puolella menee varmasti paremmin kuin koskaan ennen. Pahimmat ongelmat koskevat pientä, mutta vaikeasti autettavaa ryhmää.
Toivoa antaa se, että nuorten sosiaaliset selviytymiskeinot ovat polvesta toiseen parantuneet.
– Lapsen kanssa keskusteleminen ja lapselle lukeminen kehittävät symbolisointikykyä. Paljon positiivista huomiota saaneet lapset kykenevät paremmin kohtaamaan ja käsittelemään ongelmia.
Siltala summaa, että nuoret aikuiset ovat niiden voimien tuote, jotka yhteiskunnassa ovat vallalla. Länsimaiden perikadon julistamisen tilalle pitäisi saada toivoa.
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 7/13.
