Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on pääasiassa nuorilla naisilla esiintyvä psykiatrinen sairaus, jossa keskeisiä piirteitä ovat ruumiinkuvan vääristymä ja sairaalloinen painon nousun pelko. Sairauden elinaikaisen esiintyvyyden on arvioitu olevan suomalaisilla naisilla noin 2 prosenttia ja miehillä noin kymmenesosa tästä.
Ohessa 8 faktaa laihuushäiriöstä:
1. Syömishäiriöt ovat suomalaisilla naisilla neljänneksi yleisin mielenterveyden häiriö. Anoreksian lisäksi yleisiä syömishäiriöitä ovat bulimia ja ahmintahäiriö (BED).
2. Anoreksiaa sairastavista noin 70 prosentilla esiintyy elinaikanaan muita psykiatrisia sairauksia, joista yleisimpiä ovat masennustilat ja ahdistuneisuushäiriöt.
3. Hoidossa olleista anoreksiapotilaista vain noin 50 prosenttia parantuu kokonaan, 30 prosentilla oireisto lievenee ja 20 prosentilla sairaus muuttuu krooniseksi.
4. Anoreksiaan liittyy muihin psykiatrisiin sairauksiin verrattuna suurin kuolleisuus. Se on noin 6–12-kertainen taustaväestöön verrattuna. Noin viisi sadasta potilaasta menehtyy kymmenen vuoden seurannassa. Lisääntynyttä kuolleisuutta selittävät itsemurhat, jotka muodostavat noin 20–30 prosenttia kuolinsyistä sekä nälkiintymiseen liittyvät elimelliset komplikaatiot, kuten sydänperäiset äkkikuolemat.
5. Anoreksian ennustetta heikentävät matala paino, pitkä sairastamisaika ennen sairaalahoitoa, toistuvat sairaalahoidot, vanhempi ikä sairastuessa ja hoidon alkaessa, muut samanaikaiset psykiatriset ja somaattiset sairaudet ja alkoholin väärinkäyttö.
6. Anoreksian hoidossa pyritään ensisijaisesti avohoitoon, jos hoitomotivaatio on hyvä eikä potilaalla todeta hengenvaarallista aliravitsemusta. Jos paino on hyvin pieni tai ilmenee hengenvaarallisia muutoksia, on hoidon alussa tärkeintä ravitsemustilan korjaaminen turvalliselle tasolle vuodeosastolla.
7. Anoreksian hoidon perusta on psykiatrinen, joten henkeä uhkaavan alipainon korjaamisen lisäksi psykiatrisen hoidon käynnistäminen tai jatkuminen on tärkeää.
8. Tuoreen syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksen mukaan syömishäiriöpotilaan päivystyksellisen hoidonarvion aiheita ovat: painoindeksi (BMI) alle 11–13 kg/m2 tai paino alle 70 prosenttia pituudenmukaisesta keskipainosta, nopea painonlasku (25 %:n painonlasku kolmessa kuukaudessa), vakavat neste-, suola- tai aineenvaihduntatasapainon häiriöt, yläverenpaine alle 70 mmHg, syketaajuus alle 40/min tai EKG-muutokset. Useimmiten vakavia nälkiintymismuutoksia ilmenee kuitenkin jo painoindeksitasolla 15 kg/m2.
Lue myös:
Neiti A ei suostunut anoreksian hoitoon
Mitkä ovat tavallisimmat syömishäiriöt?
Perustuu Lääkärilehdessä 43/15 julkaistuun artikkeliin: Henkeä uhkaavan anoreksian tunnistaminen ja somaattinen hoito.
Kirjoittanut:
Nelli Pajamäki
LK
Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö
Saara Metso
dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri
TAYS, sisätautien vastuualue, endokrinologian yksikkö
Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia