Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille sekä toimintahäiriöille.
Tyypillisimpiä TMD:n oireita ovat päänsärky, puremalihaskivut, leukaniveläänet (naksahdukset, rahina), leukanivelkipu ja suun avaamisvaikeudet.
Lisäksi voi esiintyä erilaisia kasvokipuja, niskasärkyä, puutumisen tunnetta pään ja kasvojen alueella, nieluoireita sekä eriasteisia korvaoireita, kuten korvien soimista, lukkiutumista, särkyä.
Noin 79 prosenttia suomalaisista tarvitsisi hoitoa vaivaansa, mutta apua ei haeta riittävän usein. Naisilla hoidon tarve on 3–4-kertainen miehiin verrattuna.
1. Kuinka yleisiä puremalihasten toimintahäiriöoireet ovat?
Tutkimusten mukaan aikuisväestöstä 25–50 prosentilla esiintyy eriasteisia oireita. Ne ovat yleisimpiä 35–50 vuoden iässä ja ne näyttäisivät vähentyvän yli 70 vuoden iässä Oireita ja löydöksiä on todettu naisilla useammin ja enemmän kuin miehillä. Sama sukupuoliero on nähtävissä jo kasvuiässä.
2. Mitkä tekijät altistavat toimintahäiriöille?
Altistavia tekijöitä ovat muun muassa naissukupuoli, kasvojen ja leukojen alueen traumat, hampaiden narskuttelu, laaja-alainen kipu, tietyt yleissairaudet (mm. nivelreuma) sekä geneettiset, psykologiset ja psykososiaaliset tekijät.
Tietyt purentaviat, kuten avopurennat, etualueen ristipurennat ja leukojen epäsuhteet näyttäisivät edistävän toimintahäiriöiden syntyä. Vaillinaisessa hampaistossa kallistuneet ja ylipuhjenneet hampaat aiheuttavat usein huomattavia häiriöitä alaleuan liikkeisiin. Proteesipotilailla oireiden taustalla voivat olla huonosti pysyvät ja toimivat proteesit.
3. Aiheuttavatko purennan toimintahäiriöt päänsärkyä?
Tutkimusten mukaan potilaista 40–70 prosenttia on raportoinut yhtenä oireenaan päänsäryn. Ajoittaisia, lähinnä jännityspäänsäryn tyyppisiä oireita on todettu olevan jopa 94 prosentilla potilaista. Lihasperäisen purentadysfunktion ja jännityspäänsäryn oireet näyttäisivät usein menevän päällekkäin.
Kansainvälisen luokituksen mukaan päänsäryn on syytä epäillä liittyvän purentaelimistön toimintahäiriöihin, jos potilaan päänsäryssä on seuraavia piirteitä:
1. Päänsärky on alkanut samaan aikaan kuin muut purentaelimistön toimintahäiriöön (TMD) liittyvät oireet
2. Jompikumpi seuraavista tai molemmat: päänsärky on selkeästi pahentunut TMD:n pahenemisen myötä tai päänsärky on parantunut TMD:n paranemisen myötä.
3. Päänsärky alkaa tai pahenee leuan liikkeiden yhteydessä tai esimerkiksi leukaniveliä ja puremalihaksia painellessa.
4. Päänsäryn ollessa toispuoleinen, se esiintyy samalla puolella kuin TMD-oireet.
4. Miten potilas tutkitaan?
Jos lääkärillä on syytä epäillä, että potilaan oireet johtuvat purentaelimistön toimintahäiriöistä, hän lähettää potilaan hammaslääkäriin jatkotutkimuksiin.
Hammaslääkäri tutkii leukanivelten toimintaa, alaleuan liikkuvuutta, liikelaajuuksia ja kipuja näiden liikkeiden aikana, puremalihaksia ja niissä esiintyvää kosketuskipua. Lisäksi hän tutkii ylä- ja alahampaiden kontaktisuhteet alaleuan eri asennoissa sekä tarkistaa mahdollisten proteesien pysyvyyden ja toimivuuden.
Kliinistä tutkimusta voidaan tarvittaessa täydentää hampaiston ja leukojen röntgentutkimuksella. Tarve voidaan arvioida uudelleen, jos alkuvaiheen hoidosta ei näytä olevan apua.
5. Miten toimintahäiriöitä hoidetaan?
Suurinta osaa purentaelimistön toimintahäiriöstä kärsivistä potilaista voidaan hoitaa hammaslääkärin keinoin, ja hoidon on todettu olevan tehokasta ennen kaikkea pään ja kasvojen alueen lihasperäisissä kiputiloissa.
Hoito aloitetaan yleensä potilaan opastetulla omahoidolla. Hammaslääkäri opettaa potilaalle puremalihaksiin kohdistuvat alaleuan rentoutus- ja liikeharjoitukset.
Potilaalle saatetaan valmistaa purentakisko laukaisemaan lihasjännitystä ja kipuoireita. Sen arvioidaan rauhoittavan kipua noin 2–3 viikossa. Kyseessä on hammaslaboratoriossa akryylistä valmistettu joko ylä- tai alahampaiden päälle tuleva suojus, jota pidetään ennen kaikkea öisin. Sitä suositellaan lihas- ja nivelperäisten oireiden hoitoon. Mikäli potilaalla on uniapnea, saattaa tavanomainen purentakisko pahentaa sitä, ja tällöin voidaan valmistaa uniapneakisko. Hoitoon voidaan yhdistää tarvittaessa myös fysioterapia.
Tarvittaessa voidaan hoitoa jatkaa purennan tasapainotushionnalla, oikomishoidolla hampaiden virheasentojen korjaamiseksi ja hammasproteesilla puuttuvien hampaiden korvaamiseksi. Jos ylä- ja alaleuan välinen suhde on hyvin poikkeava, yhdistetään oikomishoitoon leukakirurginen hoito.
Jos alkuvaiheen hoito ei tehoa, saatetaan potilas lähettää tutkimuksiin erikoissairaanhoitoon.
Tutustu rentoutus- ja liikeharjoituksiin täällä.
Perustuu Lääkärilehdessä 45/15 julkaistuun artikkeliin Purentaelimistön toimintahäiriöt ja päänsärky.
Kirjoittanut:
Aune Raustia
HLT, hammasproteesiopin ja kliinisen purentafysiologian professori
Oulun yliopisto, Suun terveyden tutkimusyksikkö
ylihammaslääkäri
OYS ja Oulun yliopisto, Medical Research Center Oulu
Yrsa Le Bell
HLT, professori, h.c.
Turun yliopisto, Hammaslääketieteen laitos
Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
