Terapiasta ja masennuksen hoidosta puhutaan nykyään paljon. Terapiaan hakeutuminen voi olla masentuneelle kuitenkin ahdistava prosessi. Päässä pyörivät kysymykset: Mistä saan apua? Maksaako se paljon? Tarvitsenko edes apua? Pitäisikö minun sittenkin yrittää pärjätä yksin?
Nyrkkisääntönä on, että omaa pahaa oloa ei pidä vähätellä. Ahdistus ja masentuneisuus ovat siis aina hyviä syitä hakea apua.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön johtaja Päivi Hirsson mukaan masentuneen kannattaa soittaa aluksi omaan terveyskeskukseen ja kertoa tilanteestaan. Päivystyskäynnin tai kiirevastaanottokäynnin pitäisi järjestyä nopeasti.
– Terveydenhuollon ammattilaisen täytyy ottaa potilaan hoito vastuulleen ja ohjata potilas tarvittaessa mielenterveysyksikköön. Jos hoitoon pääseminen kestää, potilaan täytyy saada odotuksen aikana apua lääkäriltään, hän sanoo.
Apua terveyskeskuksesta
Potilaan kannattaakin pitää mielessä, että kunnalla on velvollisuus järjestää psykoterapiaa sitä tarvitsevalle. Hirsson mukaan kiireellistä hoitoa tarvitsevat ohjataan arvioon nopeasti. Jos tilanne ei ole erityisen kiireellinen, hoitoon pääsy voi kestää kahdesta viikosta neljään viikkoon. Ajat ovat paikkakuntakohtaisia. Mielenterveyspalveluissa potilaalle voidaan varata aika ostopalvelupsykiatrin vastaanotolle.
Hirsso näkee ongelmaksi hoidon epätasa-arvoisuuden. Joillain paikkakunnilla kuntouttavaa henkilökuntaa on liian vähän, joten hoitoa joutuu odottamaan pidempään. Sitten on vielä niitäkin, joiden pitää matkustaa pitkän matkan päähän saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.
– On potilaita, joiden pitää matkustaa jopa satoja kilometrejä saadakseen terapiaa. Tämä koskee niin psykoterapiaa kuin fysioterapiaakin. Jos käyntejä on kerran tai kahdesti viikossa, matkustaminen voi käydä raskaaksi, vaikka maksaja matkoille löytyisikin, Hirsso kertoo.
Apua eritysryhmille
Erityisryhmille on omia paikkoja, joista voi hakea apua. Nuori voi hakeutua nuorisopsykiatrian poliklinikalle, nuorisoasemalle tai mielenterveyskeskuksen perhe- ja nuorisovastaanottoon. Päihdeongelmista kärsiville annetaan apua muun muassa A-klinikalla. Opiskelija voi hakea apua oppilaitoksen psykologilta tai psykiatriselta sairaanhoitajalta ja työntekijä työterveyshuollosta.
Kuntien ylläpitämissä kasvatus- ja perheneuvoloissa ja Väestöliiton perheneuvoloissa selvitetään perheen sisäisiä ongelmia. Äkillisissä kriiseissä apua antavat kriisikeskukset.
Apua Kelalta
Vuoden 2011 alusta alkaen kuntoutuspsykoterapia tuli Kansaneläkelaitoksen (Kela) järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa Kelan suunnittelija Eija Lehtisen mukaan sitä, että jokaisella, jonka kohdalla myöntämisen edellytykset täyttyvät, on oikeus saada tarvitsemaansa kuntoutuspsykoterapiaa.
– Ennen vuotta 2011 psykoterapiaa voitiin myöntää ainoastaan harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahan puitteissa ja silloin jouduttiin aina miettimään myös määrärahojen riittävyyttä ja sitä, kuka eniten terapiaa tarvitsee ja siitä hyötyy, hän kertoo.
Kelan korvaama lakisääteinen kuntoutuspsykoterapia on tarkoitettu 16–67-vuotiaille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna. Henkilö voi hakea Kelan tukea vasta sen jälkeen, kun hän on saanut asianmukaista hoitoa vähintään kolmen kuukauden ajan mielenterveyshäiriön toteamisen jälkeen.
Hakemukseen pitää liittää kuntoutusterapiasuositus psykiatrian erikoislääkäriltä. Psykiatri arvioi lausunnossaan potilaan tilanteen hoidon jälkeen ja kuntoutusterapian tarpeen. Lausunto ja hakemus lähetetään Kelaan, jossa tehdään päätös tuen antamisesta. Kela ei korvaa terapiaa edeltäviä psykoterapeutin arviointikäyntejä.
Vuonna 2014 tehtiin 21 440 myönteistä kuntoutuspsykoterapiaratkaisua. Hylkääviä ratkaisuja oli 1 573.
– Eniten hylkääviä ratkaisuja tehtiin siksi, että kuntoutuspsykoterapian ei arvioitu olevan oikea-aikaista, esimerkiksi hoitovaihe oli vielä meneillään. Toiseksi suurin syy hylkäyspäätökselle oli se, että lain edellyttämä vähintään kolmen kuukauden asianmukainen hoito ei ollut vielä toteutunut, Lehtinen kertoo.
Kuntoutuspsykoterapiaan voi hakea jatkoa
Jos tuen saa, Kela sitoutuu korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaa enintään 80 kertaa vuodessa ja kolmessa vuodessa enintään 200 kertaa
Terapian tarve ja jatko arvioidaan vuosittain ja tavoitteena on se, että työ- tai opiskelukyky palautuu Kelan korvaaman, enintään kolmen vuoden mittaisen terapian tuella.
Potilaat, jotka tuntevat tarvitsevansa psykoterapiaa tuen loppumisen jälkeen, voivat hakea apua terveyskeskuksesta. Tällaisia potilaita on Päivi Hirsson mukaan yhä enemmän.
– Kelan tuen käyttäneille potilaille myönnetään yleensä lääkinnällisenä kuntoutuksena psykoterapiaa. En ole kuullut kielteisistä päätöksistä. Joskus on ehkä todettu, että potilaan persoonallisuuden rakenne ei tällä hetkellä mahdollista terapiaa, se eri asia, hän sanoo.
Kelasta voi hakea myös uudelleen kuntoutuspsykoterapiaa. Uusi jakso on mahdollista myöntää erityisistä syistä ja aikaisintaan viisi vuotta edellisen jakson päättymisen jälkeen. Syy voi olla esimerkiksi muuttuvasta tai kuormittavasta elämäntilanteesta aiheutuva aikaisemman mielenterveysongelman vaikeutuminen tai jokin uusi mielenterveyden häiriö, joka uhkaa opiskelu- tai työkykyä. Uusi jakso voi kestää enintään kolme vuotta.
Tuenkin jälkeen terapia maksaa
Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa valtioneuvoston asetuksella vahvistetun enimmäismäärän mukaan. Enimmäiskorvaus on usein pienempi kuin terapeutin perimä palkkio, joten potilas voi joutua maksamaan osan kuluista itse. Myös terapeutin koulutus (eritystaso/vaativa erityistaso) vaikuttaa korvattavaan määrään. Hintoja voi käydä katsomassa täältä.
Esimerkiksi enimmäiskorvaus 26–67-vuotiaan yksilöterapiassa on 37 euroa/kerta. Psykoterapiakäynti itsessään voi maksaa 80 euroa. Potilaalle jää siis tällaisessa tapauksessa itselleen maksettavaksi 43 euroa kerralta.
Yleensä psykoterapiassa käydään kerran tai kaksi viikossa. Jos ajatellaan, että potilas käy terapiassa kerran viikossa, hän maksaa terapiastaan 172 euroa kuussa. Summa kuulostaa suurelta, mutta ilman tukea se olisi 320 euroa.
Mitä jos ei ole varaa?
Lehtinen tietää, että kaikilla ei ole varaa terapiaan Kelan tuesta huolimatta, silloin apua pitäisi saada terveyskeskuksesta.
– Tämänkaltaisissa tilanteissa on ehdottoman tärkeää, että hoitava taho miettii yhdessä asiakkaan kanssa, miten asiakkaan tarvitsema terapia järjestetään, hän sanoo.
Lehtinen myös muistuttaa, että ryhmäterapiat ovat yksilöterapiaa edullisempia ja esimerkiksi HUS:n Mielenterveystalon tarjoamat nettiterapiat ovat asiakkaalle ilmaisia.
– Jos Kelan kuntoutuspsykoterapiaan ei ole mahdollisuutta, joko siksi, että myöntökriteerit eivät täyty tai omavastuuosuutta ei ole mahdollisuutta maksaa, pitäisi psykoterapia saada julkisesta terveydenhuollosta, hän sanoo.
Miten oma terapeutti löydetään?
Kun tuen on saanut ja lääkärin kanssa on päätetty, mikä terapia sopii itselle parhaiten, alkaa sopivan terapeutin metsästys. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, että psykoterapeuttiehdokas on Kelan palveluntuottajanrekisterissä. Jos hän ei ole, potilas ei voi saada Kela-korvausta.
Psykoterapeutti Ari Marjovuon mukaan terapeuttiin kannattaa olla ensisijaisesti yhteydessä sähköpostitse tai puheviestillä. Viestissä olisi hyvä kuvata lyhyesti niitä ongelmia, joihin etsii vastauksia. Mitään erityisen salassa pidettävää asiaa ei kuitenkaan kannata kirjoittaa.
Viestin jättäminen herkästä asiasta voi tuntua erikoiselta, mutta yhteyden saaminen puhelimitse voi olla vaikeaa. Psykoterapeuteilla on nimittäin yleensä puhelin pois päältä vastaanoton aikana. Varsinaista terapiatyötä ei pidä tehdä sähköpostitse.
Terapeuttia etsivän olisi hyvä varautua siihen, että osalla ehdokkaista ei ole tarjota vapaita aikoja ja osa tarjoaa vain sellaisia aikoja, jotka eivät sovi aikatauluun. Osa psykoterapeuteista saattaa pystyä aloittamaan työskentelyn vasta kuukausien kuluttua.
Voi käydä myös niin, että terapeutin ja asiakkaan kemiat eivät kohtaa. Siksi ennen sitoutumista olisikin hyvä käydä juttelemassa edes kerran terapeutin kanssa.
Terapeutin etsiminen voi olla työlästä
Moni psykoterapiaan tuleva kärsii masennuksesta ja voimattomuudesta. Tällaisessa tilanteessa terapeutin etsiminen voi tuntua raskaalta.
– Väsymyksestä huolimatta potilaan kannattaa yrittää ajatella myönteisesti. Terapeutti löytyy kyllä ennemmin tai myöhemmin. Joskus riittää yksikin yhteydenotto. Toisaalta puhuin jokin aika sitten ihmisen kanssa, joka oli lähettänyt sähköpostia sadalle terapeutille, ennen kuin löysi sopivan, Marjovuo kertoo.
Hän muistuttaa myös, että omat vaatimukset voivat vaikeuttaa etsimistä.
– Jos haluaa vaikkapa kognitiivista terapiaa tekevän miesterapeutin, jolla on aika vapaana perjantai-iltaisin kello kuudelta, ja jonka vastaanotto on tietyllä alueella, voi sopivan terapeutin löytäminen olla mahdotonta. Onkin hyvä miettiä valmiiksi, mistä kriteereistä voi joustaa, hän neuvoo.
Marjovuo kuitenkin korostaa, että luottamuksesta ei pidä joustaa. Tutkimusten mukaan tärkein tekijä terapiasuhteessa on terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhde.
– Asiakkaalla tulisi olla sellainen olo, että hän voi vapaasti puhua niistä asioista, jotka hän kokee tärkeäksi. Jos alkuhaastattelussa tuntuu siltä, että tämän terapeutin kanssa voin jutella vapaasti ja terapeutti tuntuu kuuntelevan ja ymmärtävän riittävästi, kannattaa ehkä aloittaa yhteistyö. Jos taas tuntuu siltä, ettei terapeutti kuunnellut tai tilanne oli väkinäinen, saattaa olla parempi jatkaa etsimistä.
Marjovuo muistuttaa myönteisen ajattelun tärkeydestä. Aikoja on vaikeampi löytää, jos ajattelee, ettei koskaan löydä apua.
– Kannattaa muistaa, että aikoja vapautuu jatkuvasti. Terapian etsimiseen väsynyt ihminen voi tehdä itselleen suunnitelman siitä, miten usein lähestyy uutta terapeuttia. Tavoitteeksi voi asettaa esimerkiksi, että lähettää viestin uudelle terapeutille joka sunnuntai kello kymmeneltä, hän neuvoo.
Jos terapeutin etsiminen tuntuu ylivoimaiselta ja potilas tuntee itsensä aloitekyvyttömäksi, kannattaa asiasta kertoa rohkeasti lääkärille tai hoitajalle. Terveydenhuollolla on velvollisuus auttaa terapeutin etsimisessä ja miettiä, minkälainen terapiamuoto sopii kullekin potilaalle. Auttaa ei kuitenkaan voi, jos potilas, ei kerro tarvitsevansa apua.
Terapiaa hakevan muistilista
1. Mieti, mistä sinun kannattaa hakea apua. Tukea saa muun muassa terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta ja oppilaitosten psykologeilta. Pohdi auttajasi kanssa, millainen terapia voisi sopia sinun tilanteeseesi.
2. Muista, että kunnalla on velvollisuus järjestää psykoterapiaa sitä tarvitsevalle.
3. Kelan tukea voi hakea vasta, kun olet saanut asianmukaista hoitoa vähintään kolme kuukautta mielenterveyshäiriön toteamisen jälkeen. Hakemukseen tulee liittää psykiatrian erikoislääkärin tekemä kuntoutusterapiasuositus. Tutustu hakuohjeisiin täällä.
4. Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa valtioneuvoston asetuksella vahvistetun enimmäismäärän mukaan. Enimmäiskorvaus on usein pienempi kuin terapeutin perimä palkkio, joten potilas voi joutua maksamaan osan kuluistaan itse. Tutustu hintoihin täällä.
5. Muista, että ryhmäterapiat ovat yksilöterapiaa edullisempia ja esimerkiksi HUS:n Mielenterveystalon tarjoamat nettiterapiat ovat asiakkaalle ilmaisia.
6. Varmista, että terapeutilla on Kela-pätevyys. Voit tarkistaa asian täällä.
7. Varaudu siihen, että terapeutin etsiminen voi viedä aikaa.
8. Ole yhteydessä terapeutteihin sähköpostitse. Kerro viestissäsi lyhyesti tilanteestasi.
9. Tapaa terapeutti ennen hoitoon sitoutumista. Tärkeintä on, että tunnet olosi terapeutin kanssa mukavaksi ja voit luottaa häneen. Jos olosi on epämukava, kannattaa jatkaa etsimistä.
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Lisätty 13.3.2015: "Varsinaista terapiatyötä ei pidä tehdä sähköpostitse."
