Sappirakko on noin 50 millilitran vetoinen pussimainen elin. Se sijaitsee maksan päällä, oikean kylkikaaren alla. Maksa erittää sappinestettä, ja sappirakko toimii nesteen tilapäisenä säiliönä. Sappirakosta sappineste kulkeutuu sappirakon tiehyttä pitkin sapenjohtimeen. Sapenjohdin on 6–8 cm:n mittainen putki, joka vie sappinestettä sappirakosta ja myös suoraan maksasta ohutsuoleen.
Ohutsuolessa sappinestettä tarvitaan ruoan sulatukseen. Kun ruokaa tulee ohutsuoleen, sappirakko supistuu ja ruiskauttaa sappinestettä tiehyitä pitkin suoleen. Sappineste on tuimaa tavaraa – se sisältää suurina pitoisuuksina aineita, joita tarvitaan etenkin rasvaisen ruoan sulatukseen.
Sappi sisältää runsaasti mm. kolesterolia ja sappisuoloja, ja joskus näiden pitoisuus sappinesteessä suurenee niin paljon, että ne sakkautuvat ja syntyy sappikivi. Sappisuolat tai kolesteroli voivat sakkautua myös sappirakon tiehyeen tai sapenjohtimeen ja syntyy vaarallisia sappinesteen kulkua estäviä sappitiehytkiviä.
Sappirakon tai tiehyiden kivet vaurioittavat sappirakon ja tiehyiden herkkää sisäpintaa. Syntyy sappirakon tai sappitiehyiden tulehdus.
Sappikivitaudin oireet
➤ Kova, äkkiä alkava kipu oikean kylkikaaren seudulla tai keskellä ylävatsaa on sappikivitaudin tärkein oire. Kipu voi tuntua myös hartiassa ja selässä.
➤ Kipu tulee usein aterian, eritoten rasvaisen aterian jälkeen.
➤ Kipu on aaltomaista – se hellittää hetkeksi ja alkaa kohta uudelleen. Syvään hengittäminen voi pahentaa kipua.
➤ Pahoinvointi ja oksentelu voivat kuulua kuvaan, samoin lämpöily. Jos sappikivi tukkii sapen kulun, ilmaantuu keltaisuutta silmiin ja iholle. Kaikki nämä ovat jo vakavamman taudinkuvan merkkejä.
Tutkimukset
Lieväoireinen sappikivitauti muistuttaa monia muita vatsasairauksia. Sappikivet on onneksi helppo todeta kaikututkimuksessa. Sappitiehytkivien toteaminen ei sen sijaan käy aina yhtä helposti, koska nämä kivet ovat pieniä eivätkä aina näy kaikukuvauksessa, vaan tarvitaan erikoistutkimuksia, kuten leikekuvauksia ja mahalaukun tähystyksen kautta tapahtuvia tutkimuksia ja toimenpiteitä. Laboratoriotutkimukset auttavat vian määrittämisessä, mutta ne eivät yleensä yksin riitä sairauden varmistamiseksi.
Hoito
Potilaat, joiden sappikivet aiheuttavat oireita, leikataan. Tällöin poistetaan sappirakko kivineen, nykyään yleensä tähystysleikkauksessa. Jos oireet ovat lievät, ei leikkauksella ole kovaa kiirettä. Jos sen sijaan esiintyy keltaisuutta ja potilas on hyvin kivulias, on hoidolla kiire. Silloin tarvitaan myös suoneen annettavia antibiootteja, sillä sappirakon tai sappitiehyiden tulehdus on hoidettava tehokkaasti.
Jos oireettomat sappikivet löytyvät sattumalta jonkin muun tutkimuksen yhteydessä, niitä ei yleensä leikata. Sappikivien liuotus- ja murskaushoidot eivät ole vakiintuneita hoitomuotoja.
Joskus onnistuneenkin sappirakkoleikkauksen jälkeen jää vaivoja. Tämä voi johtua siitä että sappitiehyihin on jäänyt kiviä. Paljon tavallisempaa on kuitenkin, että potilaalla on alun alkaen ollut sappikivien lisäksi jokin muu vatsavaiva, esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä tai vaikkapa laktoosi-intoleranssi.
Kuva: Jaan Seitsara
