Vuonna 2011 Paula Nunoo huomasi rinnassaan ajoittaista pientä vuotoa. Oireet viittasivat rintasyöpään, mutta neljän lapsen äitinä hän työnsi ikävät ajatukset pois mielestä. Nunoo eli nuoren aikuisen elämää eikä voinut kuvitella rintasyövän koskettavan itseään. Hän kielsi asian itseltään pitkään, parin kuukauden ajan, ennen kuin uskaltautui lääkäriin. Nunoolla ei ollut taustalla sukurasitusta ja sairaus tuli täytenä yllätyksenä.
– Ensimmäinen reaktio oli fyysinen pyörrytys. Kokosin kuitenkin nopeasti itseni, sillä tiesin Suomessa parantumisprosentin olevan hyvä, hän kertoo.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa. Joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Rintasyöpätapauksia todetaan 100–200 enemmän joka vuosi. Perintötekijöiden lisäksi riskitekijöitä ovat muun muassa varhainen kuukautisten alkamisikä, myöhään alkavat vaihdevuodet, lapsettomuus tai runsas alkoholin käyttö.
Syöpätautien erikoislääkäri Riikka Huovisen mukaan noin puolella rintasyöpään sairastuneista ei ole yhtään riskitekijää.
– Yksittäiset riskitekijät ovat heikkoja, ja vielä on melko tuntematonta mistä rintasyöpä johtuu, hän kertoo.
Nopeasti leikkauspöydälle
Terveyskeskuslääkäri rauhoitteli Nunoota, ettei pahinta kannattanut pelätä. Luotettavat tulokset saatiin kolmoisdiagnostiikkaan kuuluvien tunnustelun, kuvausten ja kudosnäytteen avulla. Kuvauksissa löydetty parin sentin kokoinen kasvain paljastui lähes kymmensenttiseksi. Syöpä ei ollut kuitenkaan levinnyt ja imusolmukkeet olivat puhtaat.
Vain puolitoista kuukautta diagnoosista Nunoo makasi leikkauspöydällä. Häneltä poistettiin kokonaan toinen rinta. Syövän paikallisuuden vuoksi tiedettiin, ettei jatkohoitoja tarvita. Samassa leikkauksessa hänelle tehtiin rinnankorjausleikkaus. Nunoo kokee päässeensä helpolla. Toipumista helpotti se, ettei ulkoisia merkkejä jäänyt.
– Tuntui epäreilulta, että jokin kehonosa leikataan pois. Se aiheutti vihan tunnetta. Tilanne olisi kuitenkin aivan toinen jos olisin joutunut elämään yksirintaisena. Nyt uusi rinta rakennettiin samalla leikkauksella, hän kertoo.
Nunoo sai leikkauksen jälkeen fysikaalista hoitoa. Kainalosta poistetut imusolmukkeet vaikuttivat käden aineenvaihduntaan. Jäykistynyttä kättä hierottiin ja venytettiin. Nykyisin hän käy säännöllisin väliajoin jälkiseurannassa. Sairaslomalla hän oli vain kuusi viikkoa.
– Minut pelasti nopea hoitoon pääsy ja se, että hoidot ovat Suomessa niin laadukkaita, hän toteaa.
Kehittyneet hoidot
Suomessa paranemisennuste on hyvä. Noin yhdeksän potilasta kymmenestä on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.
Rintasyöpäriski kohoaa merkittävästi 45. ikävuoden jälkeen. Suomessa rintasyöpäseulonnassa tutkitaan 50–69-vuotiaat naiset. Nuoremmille tehtävät seulonnat eivät ole tarkkoja johtuen rintojen rauhaskudoksen tiheydestä. Seulontaikäisten, eli 50-69-vuotiaiden naisten, joka 3. rintasyöpä löytyy seulontamammografiassa.
– On tärkeää että tietoisuus on lisääntynyt ja naiset uskaltavat mennä rintasyöpäseulontaan, kertoo Huovinen. Seulonta on merkittävä syy rintasyöpäennusteen paranemiseen.
Paranemisennusteeseen vaikuttavat myös leikkauksen jälkeisten hoitojen kehittyminen. Uusiutumista pystytään Huovisen mukaan ennustamaan hyvin tutkimalla biologisia alatyyppejä; hormonireseptoreja, jakautuvien syöpäsolujen määrää ja HER2-geeniä. Lääkehoitoa annetaan niille joiden uusiutumisriski ylittää kymmenen prosenttia ennusteiden perusteella arvioituna.
– Rintasyöpää on tutkittu pitkään, ja nyt ollaan eri tilanteessa kuin 20 vuotta sitten, hän kertoo. Jos löytää rinnasta tuntemuksia tai oireita kannattaa mennä heti lääkäriin.
Huovinen kehottaa aloittamaan rintojen tutkimisen varhain, 20-vuotiaasta lähtien. Tunnustelu kannattaa tehdä kuukautisten jälkeen kun rintakudos on pehmeimmillään.
Elämänasenne uusiksi
Nunoo ei mennyt sairauden diagnosoinnin jälkeen etsimään itse lisätietoa aiheesta. Hänelle riitti se mitä lääkäri kertoi. Sairauden aikana vertaistukea antoi kahdeksan vuotta rintasyöpää sairastanut tuttava. Myös perhe oli tärkeänä tukena.
– Netissä kirjoittavat ihmiset ovat eri tilanteissa sairauden kanssa, se olisi saattanut pelästyttää.
Sairaus on saanut Nunoon ajattelemaan asioita eritavalla. Oman kuolevaisuuden oivaltaminen on saanut aikaan rennomman elämänasenteen. Hän keskittyy elämään tässä ja nyt.
– On ihanaa olla elossa. Pitää nauttia tästä ajasta mikä on annettu, eikä viitsi nipottaa pikkuasioista. Pysyn elämässä parhaiten mukana kun elän omaa arkea lasten kanssa.
Tulevaisuudessa Nunoo haluaa nauttia mahdollisimman paljon lähimmäisten seurasta. Hän on uudelleenkouluttautunut ompelijaksi, ja toivoo saavansa keskittyä uuteen työhönsä. Uusiutumisriskiä hän ei murehdi.
Kirjoittanut:
Laura Matilainen
Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija
Kuva:
Panthermedia
