Keväällä 2014 kuuluisan kansanparantajan hautajaisiin saapuu satoja ihmisiä eri puolilta Guineaa ja lähikylistä maan rajan toiselta puolelta. Menot ovat perinteiset: naiset kylvettävät vainajan ja pukevat hänet parhaisiinsa.
Jäähyväisiä tanssitaan ja vainajaa itketään päivien ajan. Lopuksi surijat antavat vainajalle jäähyväissuudelman.
Ne ovat kohtalokkaat hautajaiset. Myöhemmin yli 300 hautajaisvierasta kuolee ebolaan. Yksi vieraista, nuori nainen, saa keskenmenon ja hakeutuu Kailahunin sairaalaan Sierra Leonessa. Hän tuo taudin maahan ensimmäistä kertaa.
Kohtalokas kosketus
Näin ebola leviää. Tutkijat arvioivat, että jopa 60 prosenttia Guineassa tapahtuvista tartunnoista johtuu perinteisistä hautajaismenoista. Ebolaan kuollut ihminen on erityisen tartuttava, sillä hänen eritteissään on paljon viruksia.
Tyypillisesti ihminen saa ebolatartunnan kosketeltuaan tautiin sairastunutta tai kuollutta tai hänen eritteitään. Harvinaisemmin tartunta on tullut lakanoista, vaatteista tai pinnoista, joissa on potilaan oksennusta, verta tai ripulia.
Virus tunkeutuu elimistöön limakalvojen tai esimerkiksi iholla olevan haavan kautta. Tyypillinen reitti on viruksen siirtyminen käsistä kasvoille, kun ihminen pyyhkäisee nenäänsä tai hieraisee silmiään. Erään tutkimuksen mukaan ihminen koskettelee kasvojaan keskimäärin yli kolme kertaa tunnissa.
Kasvoilta virus pääsee helposti elimistöön, sillä muun muassa silmän sarveis- ja sidekalvon, nenän limakalvojen ja puolustusjärjestelmän dendriittisolujen pinnoilta löytyy sille sopivia kiinnittymiskohtia, reseptoreita. Matomainen virus ankkuroituu isäntäsolun pinnalle piikkimäisten ulokkeidensa avulla.
Vielä ei ole täyttä varmuutta siitä, mihin kohtaan virus tarkalleen kiinnittyy isäntäsolun pinnalla. Tutkijat ovat löytäneet kaksi todennäköistä kohtaa, kolesterolin kuljetuksessa käytettävän NPC-1-proteiinin sekä hepatiitti A -viruksenkin reseptorina toimivan TIM-1-proteiinin.
Taksikyydillä solun sisään
Virus huijaa solun kuljettamaan sen sisäänsä endosomissa, solukalvosta kuroutuvassa rakkulassa. Ne kuljettavat erilaisia yhdisteitä, kuten kolesterolia ja vasta-aineita, solun ulkopuolelta sisäpuolelle.
Solun sisällä viruksen perimä vapautuu solulimaan. Tämän jälkeen virus valjastaa isäntäsolun koneiston valmistamaan omia proteiinejaan ja ryhtyy monistamaan perimäänsä. Isäntäsolu kokoaa uudet virukset, jotka vapautuvat kuroutumalla irti solukalvosta.
Normaalisti elimistö havaitsee virustartunnan ja ryhtyy tuottamaan interferoneita, jotka estävät viruksen lisääntymistä isäntäsolussa. Ebola pystyy VP24-proteiininsa avulla estämään interferonien vaikutuksen.
Ebolaviruksen tartuntaprosessi ja monistuminen isäntäsolussa kestää noin kahdeksan tuntia. Tämän jälkeen isäntäsolu vapauttaa ennen kuolemaansa seuraavien tuntien tai useiden päivien ajan uusia viruksia ympäristöönsä. Uudet virukset tarttuvat läheisiin soluihin. Siten virus tunkeutuu pikkuhiljaa eteenpäin elimistössä.
Valkosolujen mukana joka puolelle elimistöä
Ebola kykenee lisääntymään monissa solutyypeissä, mutta sen pääkohteita ovat verisuonten seinämien endoteelisolut sekä valkosolut, etenkin monosyytit ja makrofagit. Niissä virus monistuu hyvin tehokkaasti.
Tyypillisesti virus saa raivattua tiensä verisuoniin kolmessa päivässä. Sen jälkeen se pääsee kulkeutumaan valkosolujen kyydissä verenkierrossa ja imuteitse joka puolelle elimistöä.
Ebolan hanakkuus endoteeli- ja valkosoluihin selittänee, miksi virus ei tiettävästi ole levinnyt ilmateitse, pisaratartuntana. Esimerkiksi influenssa, joka on tyypillinen ilmateitse tarttuva virus, lisääntyy erityisesti ylähengitysteiden pintaepiteelisoluissa. Kun ihmisen hengitystiet ärtyvät ja hän aivastelee, influenssavirus leviää.
Jos ebola leviäisi samoin, tartuntoja tulisi huomattavasti nopeammin. Nyt viruksen pitää päästä verenkiertoon ennen kuin se pääsee kunnolla valloilleen. Viruksen leviämistä rajoittaa myös se, että potilas aiheuttaa tartuntoja vasta oireiden puhjettua. Koska potilaan kunto heikkenee nopeasti, hän ei ehdi välittää virusta monelle.
Yksi ebolapotilas on nykyisen epidemian kuluessa ehtinyt tartuttaa keskimäärin 1,4–2,2 muuta.
Itämisaika voi olla yli 21 päivää
Tartunnan jälkeen ebolavirus muhii elimistössä ilman oireita useita päiviä, tyypillisesti 8–10 päivää. Itämisaika on nykyisessä epidemiassa ollut 95 prosentissa tapauksista 1–21 päivää, mutta se voi olla myös pidempi. WHO:n mukaan epidemian loppumisesta tietyllä alueella voidaan puhua vasta 42 päivän varoajan jälkeen.
Tyypillisiä alkuvaiheen oireita ovat äkillinen kuume, päänsärky, heikotus, lihaskivut ja kipeä kurkku. Tauti on hyvin vaikea erottaa malariasta tai monesta muusta infektiotaudista.
Ensimmäisten oireiden jälkeen tauti etenee hyvin nopeasti. Tyypillistä on voimakas mahakipu, oksentelu ja ripuli. Osa saa myös sisäisiä ja ulkoisia verenvuotoja. Verta valuu esimerkiksi nenästä, silmistä, korvista tai suusta. Siitä tulee taudin aiempi nimitys verenvuotokuume.
Nimityksestä on nykyisen epidemian myötä luovuttu. Verenvuotoa on ilmennyt huomattavasti oletettua vähemmän, selvästi alle puolella potilaista.
Puolustusjärjestelmä menee sekaisin
Ebolan oireet aiheutuvat tartunnan leviämisestä useisiin eri solutyyppeihin, kuten maksasoluihin ja sidekudossoluihin, sekä laajasta systeemisestä tulehdusreaktiosta.
Suolistossa solutuho johtaa ripuliin ja nestehukkaan. Lisämunuaisessa virus lamauttaa steroideja tuottavat solut, mikä johtaa verenkierron häiriöihin. Viruksen hyökkääminen valkosoluihin saa puolustusjärjestelmän sekaisin. Valkosolut ryhtyvät tuottamaan suuria määriä erilaisia tulehdusyhdisteitä, jotka tuhoavat kudoksia.
Verenvuoto aiheutuu siitä, että virus tuhoaa endoteelisoluja ja verisuonten seinämät rikkoutuvat. Toisaalta maksasolut ryhtyvät valmistamaan ylen määrin hyytymistekijöitä, jotka aiheuttavat tukoksia pienissä verisuonissa. Tukokset voivat estää verenkierron tärkeissä elimissä, kuten maksassa, aivoissa ja munuaisissa. Loppuvaiheessa maksasolut tuhoutuvat eivätkä kykene enää tuottamaan hyytymistekijöitä, jolloin veri ei hyydy.
Kuolema tulee keskimäärin 8–16 päivän jälkeen oireiden alkamisesta. Syynä on verisuonten tuhoutumisen aiheuttama verenpaineen lasku. Potilas kuolee sokkiin ja monielinvaurioon.
Nykyisessä epidemiassa taudin tappavuus alkuvaiheen tapauksissa oli 86 prosenttia ja myöhemmissä epäilyissä 71 prosenttia. Ei tiedetä, miksi osa potilaista kuolee ja osa paranee itsestään. Alkuvaiheen nesteytyksen ja hyvän oireenmukaisen hoidon on todettu vaikuttavan ennusteeseen myönteisesti.
Massiivinen epidemia
Toukokuun 24. päivä Sierra Leonen hallitus saa tiedon maan ensimmäisestä ebolatapauksesta, kun Kailahunin sairaalaan hakeutuneen nuoren naisen testitulokset vahvistuvat. Nainen eristetään. Henkilökunta tai muut potilaat eivät sairastu. Naisella on onnea, sillä hän paranee täysin.
Epidemia tulee silti Sierra Leoneen. Samoista hautajaisista saapuu maahan useita muitakin potilaita. Kesäkuun puoleen väliin mennessä tilanne räjähtää käsiin.
Elokuussa Science-lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus paljastaa, että kansanparantajan hautajaiset ovat Sierra Leonen ison epidemian taustalla. Viisi tutkimukseen osallistunutta paikallista tutkijaa kuolee vähän ennen tutkimuksen julkaisemista.
Ebolavirus
➤ Kuuluu filoviruksiin, kuten myös Marburg-virus.
➤ On iso: noin 1 mikrometriä pitkä ja 80 nanometriä paksu.
➤ Perimä koostuu negatiivijuosteisesta RNA:sta, kuten esimerkiksi influenssaviruksilla. Virusgeenejä on seitsemän.
➤ Muuntuu perimältään helposti, mutta huomattavasti hitaammin kuin influenssa.
➤ Tappavin on zairelainen viruskanta, jota nykyisen epidemian kanta edustaa.
➤ Luonnollisena varantona pidetään hedelmälepakoita. Väli-isäntiä ovat esimerkiksi apinat, gorillat ja piikkisiat.
Lähteet: Carita Savolainen-Kopra THL:sta, www.who.int, www.cdc.gov ja www.nih.gov
Kirjoittanut:
Mari Heikkilä
toimittaja
Kuva:
Science photo library, Niaid
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/14.
Lue myös: Pelottava ebolavirus
