Niska- ja hartiakipu on hyvin tavallinen vaiva: siitä kärsii silloin tällöin neljännes yli 30-vuotiaista miehistä ja 40 % naisista.
Niska- ja hartiakivun ehdottomasti tavallisin syy on hyvänlaatuinen, mutta joskus kivun syynä voi olla vakava sairaus. Lääkärin ensisijainen tehtävä on varmistaa, onko kyse lihasjännityksen kaltaisesta vaarattomasta syystä vai kivun taustalla olevasta vakavasta ja harvinaisesta syystä.
Niskakivun vakavia syitä voivat olla ydinjatkoksen ja selkäytimen puristuminen, niskanikamien välilevyn tyrä, erilaiset vammat, niskanivelten reumasairaus, bakteeritulehdus, syöpä tai sen etäpesäkkeet sekä niskan ja kaulan alueella kulkevien valtimoiden sisäkerroksen repeytyminen.
Vakavaa syytä epäillessään yleislääkäri lähettää potilaan erikoislääkärille, joka selvittää oiretta laboratorio- ja kuvantamistutkimusten sekä lihasten ja hermojen toimintaa selvittävien tutkimusten avulla. Kuvantamistutkimuksista tulevat kyseeseen röntgenkuvaus sekä tietokone- tai magneettikuvaus. Niskakipua selvittäviä erikoislääkäreitä ovat fysiatrit, neurologit ja neurokirurgit.
Hyvänlaatuinen niska- ja hartiakipu
Niskan ja hartioiden lihasjännitys on merkittävä niska- ja hartiakipujen hyvänlaatuinen syy. Usein stressi ja henkiset syyt pahentavat kipuaistimusta ja lihasjännitystä. Samanaikaisesti vaikuttavia syitä voi olla useita, ja aina kivun tarkkaa syntytapaa ei saada selville.
Niskakipupotilaan tilan arvioimisen kannalta on keskeistä, että lääkäri haastattelee potilasta ja tutkii hänet sekä käsin tunnustelemalla että silmämääräisesti arvioiden. Laboratoriotutkimuksia ei yleensä tarvita. Kaularangan röntgenkuvauksesta ei ole osoitettu olevan hyötyä niskakivun selvittelyssä, ellei kivun syynä ole tapaturma. Jos kipu on lääkärin mielestä tavallisuudesta poikkeavaa tai kestää yli 3 kuukautta, niskan röntgenkuvaus voi olla paikallaan.
Niskaa kuormittavat liikkeet ja työasennot lisäävät niska-hartiakivun riskiä. Niskaa rasittaa sen kiertäminen tai taivuttaminen taakse sekä työskenteleminen niin, että kädet ovat koholla. Myös työasento, jossa vartalo kiertyy, altistaa niskakivulle. Niskakivun ehkäisy on sen parasta hoitoa. Viime vuosina onkin havahduttu huomaamaan oikeiden työasentojen ja hyvän työympäristön merkitys.
Ylipaino ja tupakointi lisäävät niskakivun riskiä, mutta syytä tähän ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä varmasti, auttaako laihduttaminen tai tupakoinnin lopettaminen vähentämään niskakivun esiintymistä. Koska normaalipaino ja savuttomuus kuitenkin ovat kokonaisterveydelle hyväksi, näihin tavoitteisiin on järkevää pyrkiä.
Niska- ja hartiakipua hoidetaan parhaiten kipulääkkeellä, ensisijaisesti parasetamolilla. Lihaksia rentouttavaa lääkettä voidaan käyttää, jos tulehduskipulääkkeitä ei voida käyttää. Yhteiskäytöstä ei ole hyötyä. Tavanomaista liikuntaa ei pidä lopettaa. Tukikauluksesta ei tutkimusten mukaan ole kipuvaiheen aikana hyötyä. Akupunktion, fysikaalisten hoitojen ja manipulaatiohoitojen tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Näitä hoitoja kuitenkin käytetään paljon ja monet potilaat myös hyötyvät niistä, paitsi manipulaatiohoidosta, ”niskan niksauttamisesta”, joka voi pahentaa tilannetta ja olla suorastaan vaarallista.
Niska-hartiakipu on harvoin sairausloman aihe. Joissakin ammateissa on eduksi, jos niskakipuinen potilas on sairauslomalla 1–3 päivää.
Piiskaniskuvamma
Niskan piiskaniskuvamma on erityinen niskakivun syy. Vamma syntyy, kun pää esim. peräänajossa retkahtaa ensin nopeasti eteen ja heilahtaa sitten takaisin alkuasentoon. Niskakipu voi ilmetä vasta monta päivää kolarin jälkeen. Piiskaniskuvammassa fysikaalisista hoidoista on apua, ja lääkintävoimistelijan on syytä varmistaa niskan liikkuvuus. Kylmähoito ja kipulääkkeet ovat usein avuksi, mutta tukikauluri ei. Piiskaniskuvamma saattaa parantua hyvin hitaasti, ja joskus potilaalle jää tämän takia pysyvä niskan kiputila.
Kuva: Jaan Seitsara
