Leukemia, eli verisyöpä on lasten yleisin syöpä, mutta myös aikuisten tauti. Leukemiassa luuytimen valkosolujen esiasteet muuttuvat syöpäsoluiksi. Tauti poikkeaa muista syövistä, sillä se ei yleensä muodosta yksittäistä kasvainta. Leukemiassa syöpäsoluja on veressä ja luuytimessä. Joskus ne kertyvät myös imusolmukkeisiin ja muihin elimiin.
Leukemiat voidaan jakaa akuutteihin ja kroonisiin leukemioihin. Nämä tyypit jaetaan vielä karkeasti lymfaattisiin ja myelooisiin leukemioihin. Yleensä akuutit leukemiat etenevät nopeasti ja krooniset hitaasti.
Leukemian oireiden tunnistaminen
Leukemia voi oireilla monella eri tavalla ja se voi olla täysin oireetonkin. Oireettomat leukemiat ovat yleensä kroonisia ja ne todetaan sattumalta todettujen poikkeavien verisoluarvojen, kuten suurentuneen veren valkosolumäärän, tutkimuksissa. Tavallisimpia yleisoireita ovat kalpeus, väsymys, pitkittynyt lämpöily tai kuume, iholla näkyvät verenpurkaumat ja mustelmat. Oireita voi esiintyä, vaikka veriarvot olisivat vielä aika hyvät ja toisaalta huomattavan poikkeavat veriarvot eivät välttämättä johda selviin oireisiin.
Akuutin leukemian oireet ja hoito
Useimmilla leukemiaa sairastavilla lapsilla on akuutti lymfaattinen leukemia. Sen esiintyvyys on suurinta 3–4-vuoden iässä, mutta sairautta löytyy myös nuoremmilta ja vanhemmilta lapsilta. Yleinen hoitoon hakeutumisen syy akuutissa leukemiassa on kuumeinen tulehdustauti. Potilaalla voi myös olla maksan, pernan tai imusolmukkeiden suurentumista.
Aikuiset sairastuvat useammin akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä todennäköisemmin akuutti leukemia on myelooinen. Oireena voi olla muun muassa väsymystä, mustelmataipumusta ja lämpöilyä.
Leukemia todetaan verinäytteellä ja luuydinnäytteellä. Diagnoosiin tarvitaan käytännössä aina luuydinnäyte.
Akuutti myelooinen leukemia jaetaan kolmeen ryhmään uusiutumisriskinsä perusteella: matalan riskin ryhmään, keskikokoisen riskin ryhmään ja korkean riskin ryhmään. Lymfaattisessa leukemiassa riskiluokitus on erilainen. Riskiryhmä vaikuttaa hoitoon.
Akuuttia leukemia sairastavaa potilasta hoidetaan voimaperäisellä solusalpaajahoidolla, sillä muuten tauti etenee nopeasti. Hoitamattomana akuutti leukemia johtaa kuolemaan muutamassa viikossa, mutta hoitojen avulla elinikää voidaan pidentää ja osa potilaista paranee kokonaan.
Solunsalpaajahoitojen välissä potilaat ovat muutaman viikon ajan matalasoluvaiheessa. Tänä aikana he tarvitsevat verensiirtoja ja ovat hyvin alttiita tulehduksille. Solunsalpaajahoitoja annetaan mahdollisimman tiheään tahtiin. Näin yritetään estää leukemiasolujen lisääntyminen ja vastustuskyvyn kehittäminen hoitojen välillä.
Jos leukemiasolut saadaan (ainakin väliaikaisesti) pois näkyvistä, potilaille saatetaan suositella luovuttajan kantasolujen siirtohoitoa. Siirto ei kuitenkaan sovi kaikille potilaille, koska kyseessä on raskas ja riskialtis prosessi. Jos potilaalla on muita sairauksia tai hän on erityisen vanha (ikäraja on yleensä 65–70 vuotta), elimistö ei kestä kantasolusiirtoa ja sen jälkeistä hoitoa. Kantasolujen siirtohoitoja tehdään Suomessa Helsingissä Meilahden sairaalassa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Terveillä kantasoluilla palautetaan luuytimen normaali toiminta voimakkaan solunsalpaajahoidon jälkeen ja luovuttajan kantasolut estävät leukemiasolujen lisääntymistä. Siirretyt kantasolut käynnistävät verisolujen tuotannon yleensä muutamissa viikoissa, mutta koko elimistön toipuminen voi kestää puolesta vuodesta useampaan vuoteen.
Arvioiden mukaan alle 65-vuotiaista akuuttia myelooista leukemiaa sairastavista potilaista voidaan parantaa vajaa puolet. Akuutissa lymfaattisessa leukemiassa tilanne on suunnilleen sama. Lapsilla eloonjäämisluvut ovat selvästi aikuisia paremmat.
Potilasta ei voi parantaa pysyvästi, jos hänelle ei voi antaa vahvoja solunsalpaajahoitoja tai ne eivät tehoa riittävästi. Silloin potilaalle tarjotaan oireenmukaista hoitoa olon helpottamiseksi. Tällaista hoitoa annetaan kaikissa keskussairaaloissa ja monesti myös aluesairaaloissa, terveyskeskuksissa ja kotisairaaloissa.
Kroonisen leukemian oireet ja hoito
➤ Krooninen lymfaattinen leukemia
Kroonisen lymfaattisen leukemian tavallinen oire ovat suurentuneet imusolmukkeet nivustaipeissa, kaulalla tai kainaloissa. Muita oireita voivat olla kuumeilu, yöhikoilu, väsymys ja laihtuminen. Tauti saattaa olla myös oireeton ja siksi sitä aletaan epäillä yleensä vasta sattumalta verinäytteiden yhteydessä.
KLL ilmaantuu yleensä yli 50 vuoden iässä, eikä sitä esiinny lapsilla ollenkaan. Suomessa todetaan uusia KLL-tapauksia vuosittain noin 120 ja tauti näyttäisi olevan yleisempää miehillä kuin naisilla.
Tutkimusten mukaan hoidon aloittaminen on haitallisempaa kuin seuranta, jos on kyse ongelmattomasta ja oireettomasta vaiheesta. Lääkärin tehtävänä on arvioida taudin kulku ja suunnitella, milloin hoidot pitäisi aloittaa. Usein vointia ja laboratorioarvoja voidaan jäädä seuraamaan vuosiksikin ilman hoitoa.
Hoidon aloittamisen aiheita ovat muun muassa veriarvojen selvä huononeminen, imusolmukkeiden tai pernan huomattava kasvu ja veren valkosolujen määrän nopea kasvu. KLL:n hoidossa käytetään yleensä solunsalpaajahoitoa liitettynä vasta-ainehoitoon. Sekä kantasolusiirtohoitoja että sädehoitoja käytetään vain harvoissa poikkeustapauksissa.
Hoito kestää yleensä useita kuukausia ja niiden päätyttyä potilaan vointia ja tilaa seurataan säännöllisesti. Mikäli tauti etenee seurannan aikana ja aiheuttaa oireita, harkitaan uusia hoitoja.
Keskimääräinen elinaika taudin toteamisesta on 10–12 vuotta. Lievässä muodossa, niin sanotun hyvän ennusteen taudissa elinaikaennuste on yli 20 vuotta. Lääkehoito ei nykykäsityksen mukaan paranna potilasta, mutta sillä voidaan pidentää potilaan elinikää. Parantuminen onnistuu ainoastaan kantasolusiirrolla, mutta hoitoon liittyvien riskien vuoksi hoitopäätöstä harkitaan tarkkaan.
➤ Krooninen myelooinen leukemia
Krooninen myelooinen leukemia (KML) ilmaantuu yleensä 30–60 vuoden iässä ja on lapsilla hyvin harvinainen. Tämäkin tauti todetaan usein sattumalta, kun selvitetään syitä poikkeaville veriarvoille. Oireita voivat olla väsymys, hikoilu ja laihtuminen. Jos veren valkosolujen määrä on erittäin suuri, saattaa potilaalla esiintyä verenkiertohäiriöitä tai verenvuotoja.
KML todetaan yleensä kroonisessa eli taudin rauhallisessa vaiheessa. Ilman hoitoa tauti etenee keskimäärin 3–6 vuodessa akuutin leukemian kaltaiseksi "blastikriisiksi", jossa muodostuu epäkypsiä valkosoluja (blasteja). Tilanne johtaa ilman hoitoa kuolemaan.
KML:n hoito on kehittynyt viime vuosina nopeasti. Tällä hetkellä ensisijaisia lääkkeitä ovat tyrosiinikinaasinestäjätabletit, yleisimmin imatinibi. Lähes kaikilla potilailla tautisolut häviävät näkyvistä verestä ja luuytimestä lääkehoidon aikana.
KML-potilaiden elossaolo ei eroa merkittävästi muusta samanikäisestä väestöstä, jos lääkehoito tehoaa hyvin. Tämän hetkisen käsityksen mukaan KML ei kuitenkaan lopullisesti parane imatinibilla.
On myös potilaita, joilla imatinibi-lääke ei tehoa tarpeeksi hyvin tai aiheuttaa hankalia haittavaikutuksia. Osalla potilaista lääkkeen teho saattaa hävitä ajan myötä. Tällöin harkitaan vaihtoa toiseen tyrosiinikinaasinestäjälääkkeeseen.
Jos tauti etenee blastikriisiin, lääkärin täytyy miettiä kantasolujensiirtohoitoa hoitokeinona. Ennen kantasolujensiirtohoidon aloittamista tauti täytyy saada kuriin muilla hoidoilla, jotka ovat samanlaisia samankaltaisia kuin akuutin leukemian hoidossa.
Apua sairauden jälkeenkin
Leukemiaa ei voi ehkäistä ja perimmäiset syntymissyyt ovat tuntemattomia, mutta tupakointia pidetään yhtenä riskitekijänä. Tutkimusten mukaan muita akuutin leukemian riskitekijöitä ovat jotkin aiemmin saadut tietynlaiset solunsalpaajahoidot, säteily sekä tietyt liuottimet, kuten bentseeni. Myös jotkin verisairaudet, kuten myelodysplastinen syndrooma (MDS) ja essentiaalinen trombosytemia, voivat muuntua akuutiksi leukemiaksi.
Leukemia ei ole perinnöllinen sairaus, mutta joidenkin arvioiden mukaan muutamalla prosentilla potilaista leukemia liittyy perinnöllisiin oireyhtymiin, kuten Downin oireyhtymään ja harvinaiseen Fanconin oireyhtymään.
Leukemia on vaikea sairaus ja se järkyttää sekä potilasta että hänen lähipiiriään. Henkistä tukea on mahdollista saada hoitavalta osastolta tai sairaalan psykiatriselta yksiköltä. Potilas ja hänen omaisensa voivat lisäksi olla yhteydessä paikalliseen syöpäyhdistykseen, josta saa keskustelu- tai vertaistukea. Hoidoista toipumisen jälkeen voi myös hakeutua sopeutumisvalmennuskurssille.
Syöpäjärjestön sivuilta löytyy lisätietoa kuntoutuksesta.
Lähde: Terveyskirjasto: Leukemia, Aikuisen akuutti leukemia, Syöpä lapsella, KML eli krooninen myelooinen leukemia, KLL eli krooninen lymfaattinen leukemia
Syöpäjärjestöt
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Jonna Salonen
veritautien erikoislääkäri
Lähde:
Terveyskirjasto
Syöpäjärjestöt
Kuva:
Panthermedia
