Sydänlihastulehdus eli myokardiitti ei ole tavallinen sairaus. Lieviä sydänlihastulehduksen merkkejä on noin yhdellä prosentilla jotain infektiota sairastavista potilaista. Sydänlihas voi tulehtua virustulehduksen yhteydessä. Harvinaisempia sydänlihastulehduksen syitä ovat mm. bakteeritulehdukset, sidekudostaudit (esim. nivelreuma) ja eräät lääkkeet. Tavallisimmin kuitenkin sydänlihastulehduksen tarkka syy jää selviämättä.
Miten sydänlihastulehdus ilmenee?
Kun sydänlihas tulehtuu, yleisimmät oireet ovat rintakipu ja rytmihäiriöt, kuten lisälyönnit eli ”muljahdukset” ja tykyttely. Vakavassa sydänlihastulehduksessa voi joskus harvoin esiintyä vaarallinen rytmihäiriö, jolloin sydän pysähtyy ja seuraa äkkikuolema.
Elimistön reaktio tulehdukseen ilmenee voimakkaana väsymyksenä, joka usein kestää pitkään eikä aina ole suhteessa mahdollisesti edeltäneeseen virussairauteen.
Valtaosalla tauti on lievä ja sen ennuste hyvä. Lääkärintutkimuksessa ei välttämättä voida todeta potilaassa poikkeavaa. Joskus lääkäri voi kuulla sivuäänen tai sydänäänten korostuman kuunnellessaan sydäntä stetoskoopilla. Erittäin harvoin sydänlihastulehdus on niin raju, että sydän ei jaksa pumpata. Tällöin lääkäri yleensä tunnistaa oireet sydämen vajaatoiminnaksi.
Miten tauti varmistetaan?
Sydänlihastulehduksen varmistaminen edellyttää periaatteessa koepalan ottamista sydänlihaksesta, mutta tätä ei kuitenkaan tehdä kuin erityistapauksissa. Taudin määritystä varten tarvitaan EKG (sydänfilmi) ja verikokeita. Lisäksi voidaan ottaa keuhkoröntgenkuva. EKG on herkin tutkimusmenetelmä, ja verikokeilla voidaan arvioida, onko sydänlihaksessa tapahtunut vauriota (sydänlihasvaurion merkkiainetutkimus). Jos sekä EKG että merkkiainepitoisuudet ovat normaalit, kyse ei ole sydänlihastulehduksesta. Jos näiden tutkimusten ja potilaan oireiden perusteella epäillään sydänlihatulehdusta, on potilas syytä lähettää erikoislääkärin hoitoon.
Erikoislääkäri voi tehdä sydämen ultraääni- eli kaikututkimuksen, joskaan se ei ole ensisijainen sydänlihastulehduksen tutkimusmenetelmä. Kaikututkimuksessa voi näkyä sydämen vasemman kammion suureneminen ja sen pumppaustoiminnan muuttuminen ja vaimeneminen. Sydänlihastulehduksen erottaminen sydänlihasvauriosta (joka johtuu hapenpuutteesta ja jota kutsutaan sydäninfarktiksi) ei ole aina ihan helppoa, koska verikokeissa ja sydänfilmissä voi esiintyä samankaltaisia muutoksia.
Mitä hoidoksi?
Koska sydänlihastulehduksen syy tiedetään vain harvoin, syynmukainen hoitokaan ei ole mahdollista. Toisaalta tauti on tavallisimmin viruksen aiheuttama, eikä viruksiin purevia lääkkeitä juurikaan ole.
Hoidon tavoitteena on välttää tilanteen paheneminen. Sydämelle pitää antaa tilaisuus parantua. Lepo on keskeinen osa hoitoa, ja usein potilas hyötyy sairaalahoidosta, jossa häntä voidaan tarkkailla. Jos rinta on kovin kipeä, annetaan sopivia kipulääkkeitä. Sydämentykytys ja rytmihäiriöt voidaan hoitaa esimerkiksi beetasalpaajalääkityksellä. Jos sydämen vajaatoiminta on vaikea-asteinen eikä tauti rauhoitu, voidaan joutua poikkeuksellisiin hoitoihin, kuten tehohoitoon ja joskus jopa sydämensiirtoon.
Ennuste
Infektiomyokardiitti paranee yleensä täydellisesti. Valtaosa potilaista paranee muutamassa kuukaudessa. Paranemis- ja toipilasaika vaatii sekä potilaalta että lääkäriltä kärsivällisyyttä. Paraneminen näkyy väsymyksen kaikkoamisena ja ruokahalun palautumisena. Myös sydänoireet lievenevät ja sitten häviävät.
Tarkastanut:
Marja Aira
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri
Kuva: Pixmac
