Maapallon pintalämpötilan ennustetaan nousevan 1,5–4,5 °C vuoteen 2100 mennessä. Sademäärän arvioidaan kasvavan merkittävästi joillakin alueilla ja toisilla vastaavasti vähenevän. Pohjoiset alueet lämpiävät nopeammin kuin maapallo keskimäärin, ja lämpeneminen on yleensä maa-alueilla voimakkaampaa kuin merillä. Ilmaston ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, helteet ja myrskyt, lisääntyvät.
Suomessa talvilämpötilojen ennustetaan nousevan vuosisadassa noin 4–5 astetta ja kesälämpötilojen 2–3 astetta; sademäärän arvioidaan lisääntyvän jopa viidenneksellä. Lämpötila on noussut Suomessa jo viimeksi kuluneiden 30 vuoden ajan, ja talvet ja keväät ovat aikaistuneet erityisesti maan eteläosissa. Ennustemallien mukaan globaali lämpeneminen jatkuu koko vuosisadan ja sen vaikutukset kestävät varovaisenkin arvion mukaan satoja vuosia.
Muutokset voivat vaikuttaa myös siitepölyallergikon elämää. Ilmastonmuutos voi nimittäin lisätä aeroallergeeneille altistumista seuraavilla tavoilla:
1) Allergiaa aiheuttavien kasvien levinneisyyden laajetessa
Ilmaston lämpenemisen arvioidaan siirtävän kasvillisuusvyöhykkeitä selvästi pohjoiseen: yhden asteen lämpeneminen vastaa maapallon lämpövyöhykkeiden siirtymistä 150 kilometriä pohjoiseen. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan muuttavan Suomessa puulajien runsaussuhteita. Havumetsävyöhyke siirtyy Pohjoisemmaksi ja lehtipuut valtaavat enemmän alaa koko maassa. Rauduskoivun ennustetaan runsastuvan vuosisadan loppuun mennessä eteläisen Suomen valtapuulajiksi. Tammi leviää vuoteen 2100 mennessä ehkä Oulun korkeudelle saakka. Suomeen saattaa levitä myös uusia kasvilajeja.
Lajit ovat kuitenkin erilaisia sopeutumis- ja leviämiskyvyltään, ja paikallisella tasolla jotkin lajit saattavat päinvastoin hävitä esimerkiksi kuivuuden tai eroosion seurauksena.
2) Kukintakauden aikaistuessa ja/tai pidetessä lämpötilojen nousun vuoksi
Silmujen kehittyminen ja kukinta määräytyvät suuresti kevään lämpötiloista. Globaali lämpeneminen nopeuttaa kukintojen kehittymistä ja kukinnan alkamista, ja sitä onkin jo osoitetusti tapahtunut. Suomessa kasvukausi on pidentynyt noin 4,3 päivää vuosikymmentä kohti, eniten Länsi-Suomessa ja Ahvenanmaalla (14–28 päivää 20 vuodessa). Lapissa sen sijaan kasvukausi on paikoin jopa lyhentynyt. Britanniassa eniten on aikaistunut keväällä kukkivien kasvien kukinnan alku; ne ovat erityisen herkkiä edellisen kuukauden lämpötiloille.
3) Siitepölyn tuotannon, huippupitoisuuksien sekä allergeenisuuden kasvaessa
Kasvien näkökulmasta ilmastonmuutos parhaimmillaan lisää yhteyttämiseen, kasvuun ja lisääntymiseen tarvittavien raaka-aineiden määrää, ja tämä voi heijastua suurempana panostuksena kukintojen ja siitepölyn määrään. Systemaattinen siitepölyseuranta ja siitä kertyneet pitkät aikasarjat osoittavat ainakin pähkinäpuun, koivun ja heinien siitepölymäärien kasvaneen eri puolilla Eurooppaa 30 vuoden aikana. Suomessa pitkäaikaisin aineisto (vuodesta 1974) on kerätty Turusta. Siitepölypitoisuuksien lisäksi huomiota on yhä enemmän kiinnitetty siitepölyn allergeenipitoisuuksiin, mutta lämpötilojen ja hiilidioksidipitoisuuksien vaikutus niihin on vielä pitkälti selvittämättä.
4) Yleistyvien ilmaston ääri-ilmiöiden tehostaessa aeroallergeenien leviämistä
Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan yleistyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Äärimmäiset tuuli-, kosteus- tai lämpöolosuhteet voivat tehostaa aeroallergeenien leviämistä. Astmakohtauksiin liittyvien yleispäivystys- ja ensiapukäyntien on kuvattu lisääntyneen äkillisesti ukkosmyrskyjen aikana tai niiden jälkeen.
Astma-aallon aikana ilmansaasteiden pitoisuudet ovat olleet normaalitasolla, mutta allergeenisen siitepölyn pitoisuudet suurentuneet. Ukkosmyrskyn puhkeamista edeltävä osmoottinen paine ilmeisesti hajottaa siitepölyhiukkasia, jolloin näistä vapautuu ilmakehään allergeenihiukkasia. Nämä allergeenihiukkaset ovat niin pieniä, että ne voivat kulkeutua alempiin hengitysteihin saakka.
5) Ilmansaasteiden ja aeroallergeenien yhteisvaikutusten kautta.
Ilmansaasteet, mukaan lukien pakokaasujen pienhiukkaset, eivät sinänsä ole ilmastonmuutoksen seurausta vaan yksi sen syistä. Niiden vaikutus aeroallergeeneille altistumiseen on kuitenkin olennainen tulevaisuuden ilmastossa.
Liikenteen päästöjen on osoitettu indusoivan allergeenipitoisen sytoplasman vapautumista heinän siitepölyhiukkasista. Pienhiukkaset voivat toimia alustoina ilmassa leijaileville kasviperäisille allergeeneille ja edistää näiden kulkeutumista hengitysteihin. Lisäksi saasteet voivat vaurioittaa limakalvoja ja sen värekarvoja, mikä edistää allergeenien pääsyä immuunijärjestelmän soluihin.
Kirjoittanut:
Annika Saarto
FT, yliopistotutkija
Turun yliopisto, aerobiologian yksikkö
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 7/15. Lue alkuperäinen artikkeli liitteestä.
