Hoitoon liittyvien haittatapahtumien selvittelyssä ei kysytä, kuka virheen on tehnyt. Tarkoitus on selvittää, miksi niin tapahtui. Hoidon virheiden taustalta löytyy lähes aina ”systeemisyitä”, toimintatapoihin liittyviä myötävaikuttavia tekijöitä. Niitä muuttamalla virheiden ja erehdysten mahdollisuuksia voidaan vähentää.
Kaikki hyötyvät
Kun hoitoon liittyvä virhe tai erehdys aiheuttaa potilaalle ylimääräistä haittaa, hänelle pitää kertoa tapahtuneesta – myös silloin, kun potilas ei ole itse tietoinen tapahtuneesta virheestä. Jos tapahtunut virhe täyttää potilasvahingon tunnusmerkit, potilasta on myös ohjattava tekemään ilmoitus potilasvakuutuskeskukseen.
Kertominen ei ole helppoa etenkään silloin, jos virheeseen liittynyt haitta on vakava. Toisaalta aiheesta tehdyt tutkimukset kannustavat tapahtumien rehelliseen paljastamiseen. Potilaat eivät yleensä halua syyttää ketään, mutta he haluavat tietää, mitä tapahtui. Avoin virheiden paljastaminen ei suinkaan lisää potilaiden tekemiä vahingonkorvausvaatimuksia, vaan vähentää niitä. Avoimesta virheiden kertomisesta hyötyvät potilaat, lääkärit ja terveydenhuollon organisaatio.
Jokaisessa terveydenhuollon organisaatiossa tulisi olla ohjeet siitä, millä tavalla potilaalle kerrotaan hoitoon liittyvästä vakavasta haitasta. Tavallisesti virheen tunnustaminen ja tapahtumien selvittely kuuluu sille, joka on virheen tehnyt. Sen voi myös tehdä yksikön vastaava lääkäri, ja mukana voi olla useita hoitotiimin jäseniä. Potilaalle kerrotaan avoimesti, mitä tapahtui, tunnustetaan tapahtunut virhe ja pyydetään anteeksi. Usein potilaat kantavat huolta siitä, ettei vastaavia virheitä sattuisi muille potilaille. Heille kannattaa kertoa, että tarkoitus on perusteellisesti etsiä virheeseen johtaneita syitä, minkä avulla vastaavien haittojen mahdollisuutta voidaan vähentää.
Anteeksi saaminen keventää taakkaa
Alan lehdissä on pohdittu anteeksi pyytämisen ja pahoittelun välistä eroa. Pahoittelu voidaan ymmärtää vain ”osittaiseksi anteeksipyynnöksi”. Potilaat voivat kokea pelkän pahoittelun jopa loukkaavana. He tulkitsevat, että pahoittelu ei tule sydämestä, vaan se tehdään muodon vuoksi. Anteeksi pyytäminen sen sijaan merkitsee, että virhe tunnustetaan ja aidosti surraan potilaalle aiheutettua vahinkoa.
Myös virheen tekijä tuntee usein helpotusta tunnustettuaan erehdyksensä avoimesti potilaalle. Potilasvahingon sattuessa ainoastaan potilas tai hänen läheisensä voi antaa anteeksi. Anteeksi saaminen keventää taakkaa vakavan hoitovahingon jälkeen.
Aito anteeksipyyntö voi auttaa myös potilasta. ”Minun oli helppo päästä irti vihasta ja katkeruudesta, kun minulta pyydettiin anteeksi”, kertoo erittäin vaikean potilasvahingon kokenut potilas.
Kysymyksiä, joiden avulla hoitovahingosta potilaalle kertomisen tarvetta voidaan arvioida
Kyllä-vastaus johonkin kysymykseen merkitsee, että tapahtuneesta virheestä kannattaa kertoa.
1. Johtiko haitta hoidon muutoksiin?
2. Haluaisitko tietää, jos samanlainen virhe sattuisi omassa tai läheistesi hoidossa?
3. Haluaisitko kuulla asiasta muulta taholta kuin hoidosta vastaavilta?
4. Onko mahdollista, että potilas tai hänen perheensä tulkitsisi vaikenemisen siten, että sinä tai sairaala haluaa salata jotain?
Toimittaneet
Pertti Mustajoki
sisätautilääkäri
Marina Kinnunen
hallintoylihoitaja, Vaasan sairaanhoitopiiri
Leena-Maija Aaltonen
osastonylilääkäri, HYKS:n korva-, nenä ja kurkkutautien klinikka
Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 38/14 julkaistuun artikkeliin.
Kuva: Esa Ilmolahti
