Alempien virtsateiden infektion diagnoosi edellyttää tyypillisiä oireita, joita ovat kirvely virtsatessa, tihentynyt virtsaamistarve ja virtsaamispakko. Jos virtsassa on toistuvasti bakteerikasvua ≥ 105ilman infektioon sopivia oireita, puhutaan oireettomasta bakteriuriasta, jota ei tarvitse etsiä eikä hoitaa muilta kuin raskaana olevilta naisilta. Pyelonefriitti on kuumeinen yleisinfektio, johon liittyy tulehdusarvojen suureneminen ja usein kylki- tai selkäkipu.
Virtsatieinfektiot määritellään toistuviksi, kun niitä on vähintään kaksi puolessa vuodessa tai kolme vuoden aikana. Puolet naisista sairastaa virtsatieinfektion elämänsä aikana ja 20–40 %:lle infektio uusii. Virtsatieinfektion toistuminen on tavallisinta kolmen ensimmäisen kuukauden aikana edellisestä infektiosta. Miehillä toistuva virtsatieinfektio on harvinainen ja usein merkki virtsateiden rakenteellisesta tai toiminnallisesta sairaudesta. Miehen toistuva virtsatieinfektio on aihe harkita urologisia tutkimuksia.
Altistavat tekijät
Infektion edellytyksenä on bakteerin kyky tarttua limakalvon pintaan, lisääntyä infektoitavalla alueella ja tunkeutua kudokseen. Tähän tapahtumasarjaan vaikuttavat sekä bakteerin että sairastuvan yksilön ominaisuudet.
Naisilla virtsatieinfektion toistumiseen vaikuttavat sekä geneettiset tekijät että käyttäytyminen. Infektio uusii helpommin, jos ensimmäinen tulehdus on sairastettu alle 15-vuotiaana ja äidillä on ollut virtsatieinfektioita. Virtsaputken suun etäisyys peräaukosta vaikuttaa infektioalttiuteen. Osalla naisista virtsatieinfektio liittyy yhdyntään ja yhdynnän jälkeinen infektio on erityisen tavallinen, jos naisella on uusi sukupuolikumppani. Myös spermisidien ja pessaarin käyttö lisäävät infektion toistumisen riskiä.
Iän myötä toistuvien infektioiden altisteisiin liittyvät erilaiset virtsan kulkuun vaikuttavat sairaudet, kuten kasvaimet, naisilla kohdun laskeumat ja kystoseelet (virtsarakon pullistuminen emättimeen) ja miehillä eturauhasen liikakasvu. Tyypin 2 diabetes yleistyy ikääntyessä, ja siihen liittyy lisääntynyt virtsatieinfektioalttius. Estrogeenivaikutuksen loppuessa naisten virtsateiden limakalvot ohenevat, ja tämä johtaa heikentyneeseen paikalliseen vastustuskykyyn ja tulehdusalttiuteen.
Diagnostiikka
Terveen 18–65-vuotiaan naisen satunnainen kystiitti (virtsarakkotulehdus) voidaan diagnosoida oireiden perusteella ilman laboratoriotutkimuksia, kun oireet ovat tyypilliset eikä sukupuolitautiin tai muuhun gynekologiseen infektioon viittaavaa ilmene. Muilla potilailla kystiittiä epäiltäessä ja aina pyelonefriittiä epäiltäessä diagnoosin on perustuttava virtsan bakteeriviljelyyn ja oireisiin. Toistuvissa virtsatieinfektioissa virtsaviljely on tutkittava kaikilta potilailta, joilla infektio uusii kahden viikon kuluessa hoidon jälkeen, eli kun epäillään relapsia.
Erotusdiagnostisia vaihtoehtoja ovat sukupuolitaudit, muut gynekologiset ja urologiset sairaudet, interstitiaalinen virtsarakkotulehdus ja lantionpohjan krooninen kiputila. Krooninen bakteeriperäinen eturauhastulehdus voi oireiltaan muistuttaa virtsatieinfektiota ja vaatii parantuakseen pitkän mikrobilääkehoidon.
Toistuvan virtsatieinfektion ehkäisy
Virtsatieinfektion estoon voidaan käyttää mikrobilääkkeitä kuuden kuukauden mittaisina kuureina, mutta lisääntyvän mikrobilääkeresistenssin sekä lääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutusten takia on aina syytä arvioida muiden ehkäisevien toimenpiteiden mahdollisuudet. Huolellinen haastattelu saattaa paljastaa yksilöllisiä riskitekijöitä, joita on syytä välttää, vaikka tutkimusnäyttö puuttuukin. Tällaisia yksilöllisiä riskitekijöitä ovat esimerkiksi kylmettyminen, tiukat hankaavat alusvaatteet, liian vähäinen juominen sekä ummetus.
Infektion ehkäisystä on tutkimusnäyttöä mikrobilääkkeistä, karpalo/puolukkamehusta ja vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten paikallisesti käytettävästä estrogeenista. Virtsan moitteettoman kulun turvaaminen on ensisijainen hoitokeino, jos tulehduksille altistavaksi tekijäksi paljastuu virtsankulkueste.
Estrogeeni
Paikallisesti käytettävä estrogeenia sisältävä voide tai emätinpuikko vähentävät vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten virtsatieinfektioita. Estrogeenivalmisteiden käyttö vaikuttaa edullisesti myös virtsan pakkokarkailuun. Systeemistä estrogeenihoitoa ei suositella virtsatieinfektion ehkäisyyn niukan ja ristiriitaisen tutkimusnäytön vuoksi sekä muiden haittavaikutusten takia.
Marjat
Karpalo ja puolukka sisältävät yhdisteitä, joiden on osoitettu estävän E. coli -bakteerien tarttumista virtsateiden epiteeliin. Tutkimusten mukaan tehokas infektioita estävä annos on 2 dl karpalo-puolukkatuoremehua aamuin illoin tai vastaavasti 30 ml laimentamatonta mehua kaksi kertaa päivässä. Marjoja sisältävien kapselien adheesiota estävien yhdisteiden määrää ei ole selvitetty, ja tutkimusnäytössä olevat ristiriitaisuudet liittynevät eroihin valmisteissa ja annoksissa.
Tuoreen meta-analyysin mukaan karpalon teho on erityisen hyvä, jos käyttää karpaloa mehuna useammin kuin kaksi kertaa päivässä. Karpalon teho on osoitettu erityisesti naisten ja lasten virtsatieinfektioiden estossa – myös niiden, joilla on taipumusta toistuviin virtsatieinfektioihin.
Yksittäisten tapausselostusten mukaan karpalomehu saattaa suurentaa varfariinihoitoa saavien potilaiden INR-arvoja, joten karpalomehun käytön alkaessa INR-arvoja lienee syytä tarkkailla tiheämmin.
Myös muut pohjoismaiset marjat, kuten tyrni ja mustikka, sisältävät samantapaisia aineita kuin karpalo ja puolukka, joten myös näitä marjoja tai mehuja voi kokeilla, vaikka varsinainen tutkimusnäyttö onkin toistaiseksi niukkaa. Trooppisten hedelmien mehuilla ei ole adheesiota estävää vaikutusta.
Mikrobilääkkeet
Toistuvan virtsatieinfektion estohoitoa mikrobilääkkein harkitaan, kun oireisia tulehduksia on vähintään kolme kertaa vuodessa ja estohoidon kesto on kuusi kuukautta. Jos tulehdus tämän jälkeen uusii, voidaan aloittaa uusi 6–12 kuukautta kestävä estohoito.
Parhaimmillaan mikrobilääke-estohoito toimii muutaman kuukauden siltahoitona, kunnes muilla toimenpiteillä on voitu vähentää virtsatieinfektioiden uusimisen riskiä. Näin voidaan minimoida mikrobilääkehoidon aiheuttama valintapaine ja mikrobilääkeresistenssin leviämisen aiheuttamat riskit sekä potilaalle että yhteiskunnalle.
Maarit Wuorela
LT, osastonylilääkäri
Turun kaupunginsairaala
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 9/13.
