1. Elina Vehkaoja, 25
"Sain ensimmäisen migreenikohtauksen 12-vuotiaana. Säikähdin ihan hirveästi, kun näkö yhtäkkiä lähti. Onneksi äitini tajusi heti, mistä oli kyse. Siitä lähtien kohtauksia tuli vaihtelevasti. Välillä pari kertaa viikossa. Joskus oli kuukaudenkin tauko kohtausten välillä.
Kohtaukset olivat pahimmillaan yläaste ja lukio aikoina. Yksi kohtaus saattoi kestää yli kymmenen tuntia. En nähnyt mitään, kädet ja kasvot puutuivat, puhe sammalsi ja oksetti. Kipu oli sietämätön.
Niihin kohtauksiin ei auttanut mikään. Kokeilimme erilaisia lääkkeitä pillereistä nenäsumutteisiin. Ne lähinnä vain pahensivat huonovointisuutta ja aiheuttivat lisää huimausta. Piti vain odottaa pimeässä, hiljaisessa ja kylmässä huoneessa, että kohtaus hellittäisi.
Minulle ei tarjottu koskaan ennaltaehkäisevää lääkitystä. Kävin neurologeilla ja joskus minulla epäiltiin jopa aivokasvainta. Onneksi mitään ei löytynyt.
Migreeni hallitsi elämääni, enkä uskaltanut käydä paikoissa, joista en pääsisi pois kohtauksen yllättäessä. 21-vuotiaana toinen puoli kasvoistani puutui ja kävin asian takia lääkärissä. Lääkäri epäili puutumisen johtuvan migreenistä, mutta kehotti olemaan valppaana aivoinfarktin oireiden takia.
Silloin säikähdin toden teolla ja päätin tehdä kaikkeni, että pääsisin migreenistä eroon. Aloin käydä hierojalla parin viikon välein rentouttamassa niskaani. Lisäksi aloin välttää natriumglutamaattia ja aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. Olin kuullut ystävältäni, että se oli auttanut häntä kohtauksissa. Näiden toimien jälkeen kohtauksia ei ole tullut juurikaan. Poden toisinaan vain lievää särkyä, joka lähtee lepäämällä. "
2. Tomi Vainikka, 32
"Migreenikohtaukseni alkoivat muistaakseni seitsemänvuotiaana. Aina 25-vuotiaaksi asti sain migreeneitä tasaisesti kerran viikossa. Nykyään tilanne on onneksi helpottanut ja saan kohtauksia vai kerran kuukaudessa tai kahdessa.
Olen vasta viimeaikoina huomannut, että nälkä yhdistettynä väsymykseen ja stressiin laukaisee migreenini. Toisaalta myös alkoholi on ollut usein osatekijänä, jos verensokeri on alhaalla.
Nuorempana huonosti nukutut yöt olivat omiaan aiheuttamaan päänsärkyjä. Unta oli vaikea saada, kun pelkäsin koko ajan, etten nuku tarpeeksi. Huonojen yöunien ja migreenin kierre oli valmis.
Poden tällä hetkellä kolmenlaisia migreenejä. On lieviä, jotka kestävät kolmisen päivää. Silloin ohimoitani ja silmiäni särkee. Silmät ovat myös valonherkät. Pystyn kuitenkin toimimaan. Toinen malli on sellainen, joka pakottaa pimeään ja nukkumaan hyvin. Kolmas malli on infernaalisen ikävä, joka vie käytännössä toimintakyvyn pitkäksi aikaa. Nuorempana podin vain kahta ikävämpää vaihtoehtoa.
Lievimmissä tapauksissa pärjään särkylääkkeellä. Toisen mallin aikana syön estolääkettä. Jos saan pahimman migreenin, yritän ehtiä ottamaan Panacodin ennen oksentelun alkamista
Olen huomannut, että sauna auttaa lieviin päänsärkyihin. Sen jälkeen otan lääkkeen ja menen nukkumaan. Tietysti myös hämärässä oleminen helpottaa. Eukalyptuksestakin tuntuu olevan apua. Vahvan eukalyptusuutteen hierominen ohimoille on auttanut minua ainakin pahimmissa paikoissa."
3. Tiina Nurminen, 27
"Kohtauksiini liittyy aina auravaihe. Saan näköharhoja joiden aikana näen muun muassa ihmisten päiden läpi, kun katson heitä kasvoihin. Muita oireita ovat kylmä hiki, käsien puutuminen ja voimattomuuden tunne. Lääkettä on saatava heti näiden oireiden alkaessa, sillä kipu alkaa noin 10 minuutin sisällä. Kipu tuntuu päässäni toispuoleiselta. Usein kasvoihinkin sattuu. Olen joskus oksentanut kohtausten aikana. Olen potenut migreeniä 11-vuotiaasta saakka.
Kohtaus menee nykyisin ohi lääkkeellä, mutta jatkuu yleensä kipuiluna seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa pulssini nousee.
Kohtaukseen auttaa nykyisin nopeavaikutteinen särkylääke. Sen lisäksi lepo pimeässä ja hiljaisuudessa helpottaa oloani.
Pystyn välttämään kohtausta syömällä tasaisesti päivän mittaan ja elämällä mahdollisimman tavallista ja rauhallista elämää – jos sellainen on edes mahdollista. Muita laukaisevia tekijöitä ovat muun muassa kuumuus, kiire, meluisuus ja ympäristö, jossa on liikaa säpinää. Silmien rasitus on myös laukaisevana tekijänä.
Olen ottanut puolen vuoden ajan aamuisin estolääkettä. Sen avulla migreenit vähenivät neljästä noin yhteen kuukaudessa.
Nyt olen menossa tutkimuksiin, sillä magneettikuvassani näkyi, että pikkuaivoni ovat hieman puristuksissa kallon ahtauden vuoksi. Elokuussa neurokirurgi päättää hoidetaanko ahtaus leikkauksella vai onko se niin lievä, ettei mitään kannata tehdä. Syy migreeniini saattaa siis ehkä olla selviämässä."
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
